Terveydenhoitajien valmiudet parisuhteen tukemiseen perhevalmennuksessa
Meriläinen, Maiju (2013)
Avaa tiedosto
Lataukset:
Meriläinen, Maiju
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305097442
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305097442
Tiivistelmä
Tiivistelmä
Meriläinen, Maiju. Terveydenhoitajien valmiudet parisuhteen tukemiseen perhevalmennuksessa. Helsinki, kevät 2013. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Hoitotyön koulutusohjelma, Terveydenhoitaja (AMK).
Opinnäytetyöni tarkoitus oli tutkia terveydenhoitajien valmiuksia parisuhteen tukemiseen neuvolan perhevalmennuksessa. Yksi uudistuneen perhevalmennuksen lähtökohta on tukea vanhempien parisuhdetta ja antaa tietoa parisuhteen hoitamisesta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli saada vastauksia kysymyksiin: Mitä valmiuksia terveydenhoitajilla on parisuhteen tukemiseen neuvolan perhevalmennuksessa? Miten terveydenhoitajat ovat saaneet valmiuksia parisuhteen tukemiseen? Kokevatko terveydenhoitajat valmiutensa parisuhteen tukemiseen riittäviksi? Opinnäytetyöni yhteistyötahona toimi Kataja-Parisuhdekeskus ry.
Aineisto kerättiin strukturoidulla internetkyselyllä Jyväskylän yhteistoiminta-alueen äitiys- ja lastenneuvolassa työskenteleviltä terveydenhoitajilta (N=42). Kyselyyn vastasi 14 terveydenhoitajaa.
Terveydenhoitajien keskusteluvalmiudet ovat hyvät: puheeksi ottaminen on helppoa ja he antavat positiivista palautetta, kun pari kertoo hyviä asioita suhteestaan. Parisuhdeongelmien käsittelyyn tarvitaan kuitenkin lisää koulutusta. Terveydenhoitajat antavat perhevalmennuksessa pariskunnille aikaa keskustella parisuhteestaan muiden parien kanssa, mutta harvoin kahden kesken. Terveydenhoitajat tunnistivat suurimmaksi keskustelun esteeksi parien haluttomuuden tai arkuuden keskustella parisuhteestaan etenkin muiden parien läsnä ollessa. Terveydenhoitajat tuntevat monia työvälineitä parisuhteen tukemiseen. He käyttävät työvälineitä vaihtelevasti perhevalmennuksessa. Yli puolet terveydenhoitajista oli saanut täydennyskoulutusta parisuhteen tukemiseen. Vain kaksi terveydenhoitajaa oli saanut opetusta aiheesta opiskeluaikana. Terveydenhoitajat kokevat valmiutensa parisuhteen tukemiseen jokseenkin riittäviksi. Lähes kaikki haluaisivat osallistua parisuhdeteemaiseen täydennyskoulutukseen, jos siihen olisi mahdollisuus.
Yksi perhevalmennuksen tavoite on vertaistuki. Parisuhde voi kuitenkin olla niin intiimi asia, ettei siitä haluta keskustella muiden parien kanssa. Terveydenhoitajat voisivat ennemmin antaa aikaa kahdenkeskiselle keskustelulle ja ohjata pareja jatkamaan keskustelua kotona. Parisuhteen tukemiseen ei aina ole perhevalmennuksessa riittävästi aikaa, joten parisuhdeasioita tulisi käsitellä myös neuvolan yksilövastaanotoilla. Kiinteä yhteistyö neuvolan perhetyön kanssa tukee perheiden ennaltaehkäisevän avun saantia: terveydenhoitajat tietävät, kenelle ohjaavat tukea tarvitsevat perheet. Täydennyskoulutus parisuhteen tukemiseen on tärkeää ja sitä voidaan kehittää tämän opinnäytetyön tulosten pohjalta.
Asiasanat: perhevalmennus, parisuhde, tukeminen, terveydenhoitajat, neuvolat, äitiysneuvolat.
Meriläinen, Maiju. Terveydenhoitajien valmiudet parisuhteen tukemiseen perhevalmennuksessa. Helsinki, kevät 2013. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Hoitotyön koulutusohjelma, Terveydenhoitaja (AMK).
Opinnäytetyöni tarkoitus oli tutkia terveydenhoitajien valmiuksia parisuhteen tukemiseen neuvolan perhevalmennuksessa. Yksi uudistuneen perhevalmennuksen lähtökohta on tukea vanhempien parisuhdetta ja antaa tietoa parisuhteen hoitamisesta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli saada vastauksia kysymyksiin: Mitä valmiuksia terveydenhoitajilla on parisuhteen tukemiseen neuvolan perhevalmennuksessa? Miten terveydenhoitajat ovat saaneet valmiuksia parisuhteen tukemiseen? Kokevatko terveydenhoitajat valmiutensa parisuhteen tukemiseen riittäviksi? Opinnäytetyöni yhteistyötahona toimi Kataja-Parisuhdekeskus ry.
Aineisto kerättiin strukturoidulla internetkyselyllä Jyväskylän yhteistoiminta-alueen äitiys- ja lastenneuvolassa työskenteleviltä terveydenhoitajilta (N=42). Kyselyyn vastasi 14 terveydenhoitajaa.
Terveydenhoitajien keskusteluvalmiudet ovat hyvät: puheeksi ottaminen on helppoa ja he antavat positiivista palautetta, kun pari kertoo hyviä asioita suhteestaan. Parisuhdeongelmien käsittelyyn tarvitaan kuitenkin lisää koulutusta. Terveydenhoitajat antavat perhevalmennuksessa pariskunnille aikaa keskustella parisuhteestaan muiden parien kanssa, mutta harvoin kahden kesken. Terveydenhoitajat tunnistivat suurimmaksi keskustelun esteeksi parien haluttomuuden tai arkuuden keskustella parisuhteestaan etenkin muiden parien läsnä ollessa. Terveydenhoitajat tuntevat monia työvälineitä parisuhteen tukemiseen. He käyttävät työvälineitä vaihtelevasti perhevalmennuksessa. Yli puolet terveydenhoitajista oli saanut täydennyskoulutusta parisuhteen tukemiseen. Vain kaksi terveydenhoitajaa oli saanut opetusta aiheesta opiskeluaikana. Terveydenhoitajat kokevat valmiutensa parisuhteen tukemiseen jokseenkin riittäviksi. Lähes kaikki haluaisivat osallistua parisuhdeteemaiseen täydennyskoulutukseen, jos siihen olisi mahdollisuus.
Yksi perhevalmennuksen tavoite on vertaistuki. Parisuhde voi kuitenkin olla niin intiimi asia, ettei siitä haluta keskustella muiden parien kanssa. Terveydenhoitajat voisivat ennemmin antaa aikaa kahdenkeskiselle keskustelulle ja ohjata pareja jatkamaan keskustelua kotona. Parisuhteen tukemiseen ei aina ole perhevalmennuksessa riittävästi aikaa, joten parisuhdeasioita tulisi käsitellä myös neuvolan yksilövastaanotoilla. Kiinteä yhteistyö neuvolan perhetyön kanssa tukee perheiden ennaltaehkäisevän avun saantia: terveydenhoitajat tietävät, kenelle ohjaavat tukea tarvitsevat perheet. Täydennyskoulutus parisuhteen tukemiseen on tärkeää ja sitä voidaan kehittää tämän opinnäytetyön tulosten pohjalta.
Asiasanat: perhevalmennus, parisuhde, tukeminen, terveydenhoitajat, neuvolat, äitiysneuvolat.