Kuunteleminen - avain edistyneempään pianonsoittoon: kuulonvaraisen soittamisen metodi
Konkka, Mauno (2013)
Konkka, Mauno
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052811207
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052811207
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni ensisijaisena tarkoituksena on selvittää, mitä kuulonvarainen soittaminen on ja miten pianonsoittoa voidaan opettaa kuulonvaraisesti. Tavoitteena on myös kehittää suomalaista pianopedagogiikkaa.
Olen kerännyt tietoa opinnäytetyöhön haastattelemalla kahta musiikkiopistossa opettavaa pianopedagogia sekä etsinyt kirjallisuudesta ja internetistä tietoa musiikin kuunteluun ja kuulonvaraiseen musisointiin liittyen. Päälähteinäni olen käyttänyt Aaron Coplandin ”What to listen for in music” (2009), sekä Richard Järnefeltin kirjaa ”Enemmän iloa pianonsoitosta” (2004).
Toisessa luvussa esittelen kaksi pianonsoiton opetuksessa käytettävää kuulonvaraisuuteen perustuvaa opetusmetodia: Järnefeltin ”Kolmen työn metodia” se-kä Suzuki-metodia. Lisäksi mainitsen myös muita kuulonvaraisuuteen perustuvia opetusmenetelmiä, joita ei vielä ole sovellettu pianonsoiton opetuksessa.
Kolmannessa luvussa esittelen haastattelemieni pianopedagogien näkemyksiä kuulonvaraisesta soitosta sekä sen opettamisesta. Niiden perustella voidaan väittää, että musiikkioppilaitoksissamme kaivataan myös kuulonvaraisuuteen perustuvia opetusmetodeja.
Neljännessä luvussa pyrin kokoamaan lähdemateriaalin avulla kuulonvaraisuuteen perustuvan metodin pianonsoiton opetustarkoituksiin. Esittelen lyhyesti kuulonvaraisen musisoinnin historiaa ja sen käytännön edellytyksiä. Lisäksi esittelen musiikin elementit, tekstuurin sekä rakenteelliset aspektit, sillä niiden kautta oppii jäsentämään helpommin musiikkia. Luvun lopuksi esittelen kuinka kuulonvaraista metodia voidaan pianotunnilla käytännössä soveltaa.
Tätä työtä voidaan soveltaa laaja-alaisesti pianonsoiton opetustyössä erilaisten musiikkityylien yhteydessä. Mielestäni kuulonvaraista menetelmää tulisi soveltaa tehokkaammin käytännön opetustyössä. Toivon, että opinnäytetyötäni voidaan käyttää opastuksena kuulonvaraisen soiton kehittämiseen.
Olen kerännyt tietoa opinnäytetyöhön haastattelemalla kahta musiikkiopistossa opettavaa pianopedagogia sekä etsinyt kirjallisuudesta ja internetistä tietoa musiikin kuunteluun ja kuulonvaraiseen musisointiin liittyen. Päälähteinäni olen käyttänyt Aaron Coplandin ”What to listen for in music” (2009), sekä Richard Järnefeltin kirjaa ”Enemmän iloa pianonsoitosta” (2004).
Toisessa luvussa esittelen kaksi pianonsoiton opetuksessa käytettävää kuulonvaraisuuteen perustuvaa opetusmetodia: Järnefeltin ”Kolmen työn metodia” se-kä Suzuki-metodia. Lisäksi mainitsen myös muita kuulonvaraisuuteen perustuvia opetusmenetelmiä, joita ei vielä ole sovellettu pianonsoiton opetuksessa.
Kolmannessa luvussa esittelen haastattelemieni pianopedagogien näkemyksiä kuulonvaraisesta soitosta sekä sen opettamisesta. Niiden perustella voidaan väittää, että musiikkioppilaitoksissamme kaivataan myös kuulonvaraisuuteen perustuvia opetusmetodeja.
Neljännessä luvussa pyrin kokoamaan lähdemateriaalin avulla kuulonvaraisuuteen perustuvan metodin pianonsoiton opetustarkoituksiin. Esittelen lyhyesti kuulonvaraisen musisoinnin historiaa ja sen käytännön edellytyksiä. Lisäksi esittelen musiikin elementit, tekstuurin sekä rakenteelliset aspektit, sillä niiden kautta oppii jäsentämään helpommin musiikkia. Luvun lopuksi esittelen kuinka kuulonvaraista metodia voidaan pianotunnilla käytännössä soveltaa.
Tätä työtä voidaan soveltaa laaja-alaisesti pianonsoiton opetustyössä erilaisten musiikkityylien yhteydessä. Mielestäni kuulonvaraista menetelmää tulisi soveltaa tehokkaammin käytännön opetustyössä. Toivon, että opinnäytetyötäni voidaan käyttää opastuksena kuulonvaraisen soiton kehittämiseen.