SIJAISVANHEMMUUDEN MYÖNTEISET JA KIELTEISET KOKEMUKSET : Systemaattinen kirjallisuuskatsaus
Koivusaari, Mira (2013)
Koivusaari, Mira
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052811342
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052811342
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää sijaisvanhempana toimimista ja sijaisvanhemmuudesta saatuja kokemuksia systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmää käyttäen. Työhön on etsitty tietoja siitä, mitä hyviä puolia sijaisvanhemmat näkevät toimiessaan sijaisperheenä ja millaisia haasteita sijaisperheenä toimiminen oli tuonut mukanaan. Teoreettinen lähestymistapa painottuu lastensuojeluun, lastensuojelun toimenpiteisiin, sijaishuoltoon sekä sijaisvanhemmuuteen.
Tutkimuksen aineisto koostui yhdeksästä alkuperäistutkimuksesta, joissa oli käsitelty sijaisvanhempien kokemuksia sijaisvanhemmuudesta. Tutkimusten haku toteutettiin syksyn 2012 ja kevään 2013 aikana. Tutkimustulokset analysoitiin sisällönanalyysillä.
Kirjallisuuden perusteella sijaisvanhemmuuden nähtiin olevan vaihtoehto adoptiolle ja biologisen lapsen hankkimiselle. Sijaisvanhemmuus tarjosi mahdollisuuden tulla äidiksi ja isäksi. Sijaisvanhemmaksi ryhtymisen motiiveina toimivat rakkaus lapsiin, halu auttaa vaikeassa tilanteessa olevaa lasta, mahdollisuus toteuttaa vanhemmuutta, perhehoitajana toimiminen elämäntapana sekä sijaisperheiden suuri tarve. Sijaisvanhemmiksi harkitseville henkilöille suunnattua valmennuskurssia pidettiin merkityksellisenä osana sijaisvanhemmuuteen kasvamisessa ja jopa välttämättömänä pohjana sijaisvanhemmaksi ryhtymiselle. Valmennuksesta saatuina hyvinä puolina näyttäytyivät useiden sijaisvanhempien tyytyväisyys valmennukseen sekä siitä saadut hyvät valmiudet sijoitetun lapsen vastaanottamiseen.
Sijaisvanhempana toimiminen näyttäytyi kirjallisuuden perusteella vaativana, mutta kuitenkin antoisana tehtävänä. Sijaisvanhempi-lapsisuhteen muotoutuminen nähtiin helpompana niissä tapauksissa, joissa lapsi oli tullut sijaisperheeseen mahdollisimman nuorena. Suurimman haasteen sijaisvanhemmuuteen oli tuonut se, että vanhemmuus jakaantuu sijaisvanhempien ja biologisten vanhempien välille. Haasteina jaetussa van-hemmuudessa näyttäytyivät suhteiden luominen lasten biologisiin vanhempiin ja se, että biologiset vanhemmat vastustivat usein huostaanottoa ja sijoitusta toimenpiteenä. Sijaisvanhemmat kykenivät tunnistamaan omat voimavaransa ja osasivat hyödyntää ammatillista tukiverkostoa ongelmien ilmetessä. Sosiaalityöntekijöiltä toivottiin tukea biologisten vanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhön, päivittäisiin kotitilanteisiin ja käytännön asioihin sekä lasten ongelmallisen käytöksen ymmärtämiseen.
Tutkimuksen aineisto koostui yhdeksästä alkuperäistutkimuksesta, joissa oli käsitelty sijaisvanhempien kokemuksia sijaisvanhemmuudesta. Tutkimusten haku toteutettiin syksyn 2012 ja kevään 2013 aikana. Tutkimustulokset analysoitiin sisällönanalyysillä.
Kirjallisuuden perusteella sijaisvanhemmuuden nähtiin olevan vaihtoehto adoptiolle ja biologisen lapsen hankkimiselle. Sijaisvanhemmuus tarjosi mahdollisuuden tulla äidiksi ja isäksi. Sijaisvanhemmaksi ryhtymisen motiiveina toimivat rakkaus lapsiin, halu auttaa vaikeassa tilanteessa olevaa lasta, mahdollisuus toteuttaa vanhemmuutta, perhehoitajana toimiminen elämäntapana sekä sijaisperheiden suuri tarve. Sijaisvanhemmiksi harkitseville henkilöille suunnattua valmennuskurssia pidettiin merkityksellisenä osana sijaisvanhemmuuteen kasvamisessa ja jopa välttämättömänä pohjana sijaisvanhemmaksi ryhtymiselle. Valmennuksesta saatuina hyvinä puolina näyttäytyivät useiden sijaisvanhempien tyytyväisyys valmennukseen sekä siitä saadut hyvät valmiudet sijoitetun lapsen vastaanottamiseen.
Sijaisvanhempana toimiminen näyttäytyi kirjallisuuden perusteella vaativana, mutta kuitenkin antoisana tehtävänä. Sijaisvanhempi-lapsisuhteen muotoutuminen nähtiin helpompana niissä tapauksissa, joissa lapsi oli tullut sijaisperheeseen mahdollisimman nuorena. Suurimman haasteen sijaisvanhemmuuteen oli tuonut se, että vanhemmuus jakaantuu sijaisvanhempien ja biologisten vanhempien välille. Haasteina jaetussa van-hemmuudessa näyttäytyivät suhteiden luominen lasten biologisiin vanhempiin ja se, että biologiset vanhemmat vastustivat usein huostaanottoa ja sijoitusta toimenpiteenä. Sijaisvanhemmat kykenivät tunnistamaan omat voimavaransa ja osasivat hyödyntää ammatillista tukiverkostoa ongelmien ilmetessä. Sosiaalityöntekijöiltä toivottiin tukea biologisten vanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhön, päivittäisiin kotitilanteisiin ja käytännön asioihin sekä lasten ongelmallisen käytöksen ymmärtämiseen.