OYS:n KESKUSLEIKKAUSOSASTON HENKILÖKUNNAN KÄSITYKSET JA VALMIUDET HILJAISEEN RAPORTOINTIIN
Seppänen, Mika (2013)
Seppänen, Mika
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052811310
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052811310
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
Hoitotyön koulutusohjelma, perioperatiivinen suuntautumisvaihto
Tekijä: Mika Seppänen
Opinnäytetyön nimi: OYS:n keskusleikkausosaston henkilökunnan käsitykset ja valmiudet
hiljaiseen raportointiin
Työn ohjaaja: Maija Alahuhta
Työn valmistumislukukausi ja -vuosi: kevät 2013
Sivumäärä: 49 + 20 liitesivua
Opinnäytteen aihe saatiin keskusleikkausosaston (KESLE) toimeksiantona.
Työn tavoitteena on KESLE:n potilasturvallisuuden ja hoitohenkilökunnan juridisen turvan parantaminen, leikkausten viivästymisen väheneminen ja hoitohenkilökunnan aikaresurssien
säästöt sekä tiedon saaminen siitä minkälaista hiljaisen raportoinnin lisäkoulutusta KESLE:n hoitohenkilökunnalle tarvitaan.
Käytetty tietoperusta rakentuu hiljaista raportointia ja potilasturvallisuutta käsitteleviin aikaisempiin
tutkimuksista. Tietoperustan haussa on käytetty OAMK:n kirjastotietokantoja, internetin tiedonhakua ja tutkimusten lähdeviitteitä. Tutkimusmenetelmänä on määrällinen
kokonaistutkimus KESLE:n hoitohenkilökunnalle. Aineistona ovat kyselyn tulokset sekä asiantuntijahaastattelut. Mittarissa käytettiin joitain laadullisia kysymyksiä.
Sekä suullisen että hiljaisen raportoinnin katsotaan joskus vaarantavan potilasturvallisuutta. Hiljaisen raportoinnin katsotaan vaarantavan useammin. Noin puolet hoitajista suhtautuu myönteisesti hiljaista raportointia kohtaan, pieni vähemmistö kielteisesti. Vähän yli puolet hoitajista on sitä mieltä ettei hiljaiseen raportointiin kaikissa leikkauksissa voi siirtyä koskaan, ja kolmasosa katsoo, että siihen voidaan siirtyä joskus. Puolet raporteista tapahtuu suullisesti ja usein raporttilapusta.
Anonyymeistä haittatapahtumailmoituksista suuri osa jää tekemättä ja asianomaisten sekä laajemminkin käsittelemättä. Tällöin läheltä piti -tilanteista ei opita niin paljon kuin olisi mahdollista.
Hiljaisen raportoinnin kehittämisen haasteiksi esiin nousivat mm. pienen vähemmistön kielteinen asenne, lisäkoulutuksen tarve, suuri potilasvirta, yhtenevän raportointimallin ja
tietokoneiden puute, kirjausten puutteellisuus sekä leikkausjärjestyksen ja hoitajan sijoituksen muuttuminen ennen leikkausta. Trauma– ja päivystyspotilaat ovat suullisesti raportoitavia potilaita.
Tiedolliset ja taidolliset valmiudet hiljaisen raportoinnin yleistymiselle ovat hyvät, pullonkaulana on lähinnä hoitajien keskittyminen ammatillisen pätevyytensä tekniseen osaamiseen,
kommunikaatio-osaamisen sijaan.
Opinnäytteen tulokset ja kehittämisehdotukset ovat hyödynnettävissä henkilökunnan lisäkoulutusta suunniteltaessa, uuden anestesiatietojärjestelmän käyttöönotossa sekä yksikön johdon tekemän raportointitapojen muutoksen suunnittelun työkaluna.
Asiasanat: raportointi, hiljainen raportointi, leikkausosasto, perioperatiivinen
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
Hoitotyön koulutusohjelma, perioperatiivinen suuntautumisvaihto
Tekijä: Mika Seppänen
Opinnäytetyön nimi: OYS:n keskusleikkausosaston henkilökunnan käsitykset ja valmiudet
hiljaiseen raportointiin
Työn ohjaaja: Maija Alahuhta
Työn valmistumislukukausi ja -vuosi: kevät 2013
Sivumäärä: 49 + 20 liitesivua
Opinnäytteen aihe saatiin keskusleikkausosaston (KESLE) toimeksiantona.
Työn tavoitteena on KESLE:n potilasturvallisuuden ja hoitohenkilökunnan juridisen turvan parantaminen, leikkausten viivästymisen väheneminen ja hoitohenkilökunnan aikaresurssien
säästöt sekä tiedon saaminen siitä minkälaista hiljaisen raportoinnin lisäkoulutusta KESLE:n hoitohenkilökunnalle tarvitaan.
Käytetty tietoperusta rakentuu hiljaista raportointia ja potilasturvallisuutta käsitteleviin aikaisempiin
tutkimuksista. Tietoperustan haussa on käytetty OAMK:n kirjastotietokantoja, internetin tiedonhakua ja tutkimusten lähdeviitteitä. Tutkimusmenetelmänä on määrällinen
kokonaistutkimus KESLE:n hoitohenkilökunnalle. Aineistona ovat kyselyn tulokset sekä asiantuntijahaastattelut. Mittarissa käytettiin joitain laadullisia kysymyksiä.
Sekä suullisen että hiljaisen raportoinnin katsotaan joskus vaarantavan potilasturvallisuutta. Hiljaisen raportoinnin katsotaan vaarantavan useammin. Noin puolet hoitajista suhtautuu myönteisesti hiljaista raportointia kohtaan, pieni vähemmistö kielteisesti. Vähän yli puolet hoitajista on sitä mieltä ettei hiljaiseen raportointiin kaikissa leikkauksissa voi siirtyä koskaan, ja kolmasosa katsoo, että siihen voidaan siirtyä joskus. Puolet raporteista tapahtuu suullisesti ja usein raporttilapusta.
Anonyymeistä haittatapahtumailmoituksista suuri osa jää tekemättä ja asianomaisten sekä laajemminkin käsittelemättä. Tällöin läheltä piti -tilanteista ei opita niin paljon kuin olisi mahdollista.
Hiljaisen raportoinnin kehittämisen haasteiksi esiin nousivat mm. pienen vähemmistön kielteinen asenne, lisäkoulutuksen tarve, suuri potilasvirta, yhtenevän raportointimallin ja
tietokoneiden puute, kirjausten puutteellisuus sekä leikkausjärjestyksen ja hoitajan sijoituksen muuttuminen ennen leikkausta. Trauma– ja päivystyspotilaat ovat suullisesti raportoitavia potilaita.
Tiedolliset ja taidolliset valmiudet hiljaisen raportoinnin yleistymiselle ovat hyvät, pullonkaulana on lähinnä hoitajien keskittyminen ammatillisen pätevyytensä tekniseen osaamiseen,
kommunikaatio-osaamisen sijaan.
Opinnäytteen tulokset ja kehittämisehdotukset ovat hyödynnettävissä henkilökunnan lisäkoulutusta suunniteltaessa, uuden anestesiatietojärjestelmän käyttöönotossa sekä yksikön johdon tekemän raportointitapojen muutoksen suunnittelun työkaluna.
Asiasanat: raportointi, hiljainen raportointi, leikkausosasto, perioperatiivinen