Päiväkodin tädit tulosvastuussa : uusliberalismin ilmentymät varhaiskasvatuksessa
Mäntynen, Laura (2013)
Mäntynen, Laura
Laurea-ammattikorkeakoulu
2013
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013053011902
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013053011902
Tiivistelmä
Tutkimuksen lähtökohtana oli kiinnostus uusliberalismiin, jota ei ole Suomessa aiemmin tutkittu varhaiskasvatuksen näkökulmasta. Tutkimus taustoitettiin määrittelemällä uusliberalismi hyvinvointi- ja talouspoliittisena käsitteenä. Hyvinvointipalveluiden tuottamisen näkökulmasta uusliberalismi ilmenee julkisen sektorin pienentämisenä, tuottavuuden ja tehokkuuden maksimoimisena sekä ulkoistamisen ja yksityistämisen suosimisena. Lisäksi se tarkoittaa arvioinnin, mittaamisen ja kehittämisen lisääntymistä työtehtävissä, kilpailukyvyn maksimoimista sekä yksilöllisen toimintakulttuurin edistämistä. Johtamisen kehittämistyön keskeisenä elementtinä on uusi julkisjohtaminen, New public management.
Tutkimustehtävänä oli tarkastella uusliberalismin ilmentymiä varhaiskasvatuksen kentällä. Tutkimusnäkökulmaksi valittiin varhaiskasvatuksen työntekijöiden kokema arki. Tutkimus edustaa tutkimusstrategisesti kriittistä laadullista tutkimusta, jonka aineistonkeruumenetelmänä on käytetty puolistrukturoitua teemahaastattelua. Analyysimenetelmänä on teorialähtöinen laadullinen sisällönanalyysi.
Varhaiskasvatuksessa uusliberalismi on ilmennyt ulkoistamalla päivähoidon palveluita, säästämällä henkilöstökustannuksista, kasvattamalla lapsiryhmien kokoa, vähentämällä erityisen tuen tarpeessa olevien lasten tukitoimia sekä valvomalla tiukasti päiväkotien tehokkuutta käyttö- ja täyttöprosenteilla. Vähemmällä henkilökunnalla hoidetaan yhä enemmän lapsia. Päiväkoteja on yhdistetty yhä isommiksi toimintayksiköiksi, jolloin johtajien henkilöstömäärät ovat moninkertaistuneet. Tuottavuutta ja tehokkuutta kehitetään monissa hankkeissa ja projekteissa, ja kehittymistä mitataan ja arvioidaan säännöllisesti. Kehittämistyöllä on suuri rooli varhaiskasvattajien työssä. Tutkimus herättää kysymyksen siitä, mitä arvoja priorisoiden suomalaista päivähoitoa ja varhaiskasvatusta on kehitetty, ja millaisia vaikutuksia sillä on ollut.
Varhaiskasvatukseen kohdistuneet säästötoimet ovat vaikuttaneet myös palvelun laatuun, sillä kiire, kasvaneet tehokkuusvaateet ja jatkuva riittämättömyyden tunne perheiden ja lasten ongelmien lisääntyessä uuvuttavat varhaiskasvattajia. Varhaiskasvattajien mukaan työn keskiössä pitäisi olla lapsi sekä laadukas pedagogiikka, prosenttien tuijottelun sijaan. Vaikka Suomi on hyvinvointivaltio, myös täällä esiintyy syrjäytymistä ja yhteiskunnan polarisaatiota. Laadukas varhaiskasvatus nähdään jokaisen lapsen oikeutena hyvään hoitoon, kasvatukseen ja opetukseen. Päiväkodissa lapsilla tulee olla tutut, pysyvät ja koulutetut hoitajat, joilla on riittävästi resursseja ja aikaa tukea lapsen kokonaisvaltaista kehitystä. Varhaiskasvattajat toivovat lisää resursseja myös perheiden kanssa tehtävään yhteistyöhön, yhteisökasvatukseen, varhaiseen puuttumiseen ja siten myös syrjäytymisen ehkäisyyn. Laadukkaaseen varhaiskasvatukseen panostamalla taataan hyvät mahdollisuudet edistää lasten ja perheiden tasa-arvoa ja hyvinvointia, millä on myös sosiaalipoliittista vaikutusta tulevaisuudessa.
Tutkimustehtävänä oli tarkastella uusliberalismin ilmentymiä varhaiskasvatuksen kentällä. Tutkimusnäkökulmaksi valittiin varhaiskasvatuksen työntekijöiden kokema arki. Tutkimus edustaa tutkimusstrategisesti kriittistä laadullista tutkimusta, jonka aineistonkeruumenetelmänä on käytetty puolistrukturoitua teemahaastattelua. Analyysimenetelmänä on teorialähtöinen laadullinen sisällönanalyysi.
Varhaiskasvatuksessa uusliberalismi on ilmennyt ulkoistamalla päivähoidon palveluita, säästämällä henkilöstökustannuksista, kasvattamalla lapsiryhmien kokoa, vähentämällä erityisen tuen tarpeessa olevien lasten tukitoimia sekä valvomalla tiukasti päiväkotien tehokkuutta käyttö- ja täyttöprosenteilla. Vähemmällä henkilökunnalla hoidetaan yhä enemmän lapsia. Päiväkoteja on yhdistetty yhä isommiksi toimintayksiköiksi, jolloin johtajien henkilöstömäärät ovat moninkertaistuneet. Tuottavuutta ja tehokkuutta kehitetään monissa hankkeissa ja projekteissa, ja kehittymistä mitataan ja arvioidaan säännöllisesti. Kehittämistyöllä on suuri rooli varhaiskasvattajien työssä. Tutkimus herättää kysymyksen siitä, mitä arvoja priorisoiden suomalaista päivähoitoa ja varhaiskasvatusta on kehitetty, ja millaisia vaikutuksia sillä on ollut.
Varhaiskasvatukseen kohdistuneet säästötoimet ovat vaikuttaneet myös palvelun laatuun, sillä kiire, kasvaneet tehokkuusvaateet ja jatkuva riittämättömyyden tunne perheiden ja lasten ongelmien lisääntyessä uuvuttavat varhaiskasvattajia. Varhaiskasvattajien mukaan työn keskiössä pitäisi olla lapsi sekä laadukas pedagogiikka, prosenttien tuijottelun sijaan. Vaikka Suomi on hyvinvointivaltio, myös täällä esiintyy syrjäytymistä ja yhteiskunnan polarisaatiota. Laadukas varhaiskasvatus nähdään jokaisen lapsen oikeutena hyvään hoitoon, kasvatukseen ja opetukseen. Päiväkodissa lapsilla tulee olla tutut, pysyvät ja koulutetut hoitajat, joilla on riittävästi resursseja ja aikaa tukea lapsen kokonaisvaltaista kehitystä. Varhaiskasvattajat toivovat lisää resursseja myös perheiden kanssa tehtävään yhteistyöhön, yhteisökasvatukseen, varhaiseen puuttumiseen ja siten myös syrjäytymisen ehkäisyyn. Laadukkaaseen varhaiskasvatukseen panostamalla taataan hyvät mahdollisuudet edistää lasten ja perheiden tasa-arvoa ja hyvinvointia, millä on myös sosiaalipoliittista vaikutusta tulevaisuudessa.