Valtakirjakauppa Kaakon metsänhoitoyhdistyksen alueella
Lehtoranta, Lauri (2013)
Lehtoranta, Lauri
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013053112045
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013053112045
Tiivistelmä
Tutkimuksen aihe oli valtakirjakauppa Kaakon metsänhoitoyhdistyksen alueella. Valtakirjakaupasta haluttiin selvittää kaupan kulkuun liittyviä asioita: miksi metsänomistaja on valinnut metsänhoitoyhdistyksen valtakirjakaupan ja onko kauppa toteutunut teknisesti toivotulla tavalla. Haluttiin myös selvittää, aikooko metsänomistaja valtuuttaa metsänhoitoyhdistyksen tekemään puukauppaa tulevaisuudessa. Metsänhoitoyhdistys oli havainnut, että puutavarayhtiöt yrittävät suostutella metsänomistajia suoraan kauppaan, vaikka leimikko on myynnissä valtakirjalla. Ilmiön laajuudesta ja puunostajien toiminnasta haluttiin saada selkeämpi kuva.
Asiaa päätettiin tutkia kyselytutkimuksella. Metsänomistajien korkean iän takia kysely päädyttiin lähettämään postitse. Kysely saatekirjeineen lähetettiin 228 metsänomistajalle, jotka olivat valtuuttaneet metsänhoitoyhdistyksen tekemään metsänhakkuusopimuksen ja joiden kauppa oli jo päättynyt. Kyselyyn vastasi 154 metsänomistajaa, eli vastausprosentti oli 67.
Vastauksista selvisi, että valtakirjakaupan tehneet olivat hyvin tyytyväisiä palveluun, ja 94 prosenttia vastaajista kertoi antavansa valtakirjan Mhy:lle jatkossakin leimikon myymistä varten. Valtakirjakaupan teknisessä toteutuksessa, kuten puunostajien jättämien tarjousten esittelyssä ja korjuujäljenvalvontaraportin antamisessa, oli puutteita. Metsäyhtiöt ottivat viiteen prosenttiin myyjistä yhteyttä valtakirjakaupan aikana, mutta pyrkimys suoraan kauppaan ei ollut kovin aggressiivista.
Johtopäätöksinä tutkimuksesta voidaan sanoa, että useamman kerran valtakirjakauppaa tehneet ovat hyvin tyytyväisiä palveluun ja käyttävät sitä jatkossakin. Korjuujäljen valvontaan ja siitä raportointiin on kiinnitettävä suurempaa huomiota, vaikka niiden puutteellisuus ei heijastunutkaan suoraan metsänomistajien tyytyväisyyteen. Valtuutuksen luonnetta vakavasti otettavana sopimuksena tulisi korostaa metsänomistajalle ennen allekirjoittamista.
Asiaa päätettiin tutkia kyselytutkimuksella. Metsänomistajien korkean iän takia kysely päädyttiin lähettämään postitse. Kysely saatekirjeineen lähetettiin 228 metsänomistajalle, jotka olivat valtuuttaneet metsänhoitoyhdistyksen tekemään metsänhakkuusopimuksen ja joiden kauppa oli jo päättynyt. Kyselyyn vastasi 154 metsänomistajaa, eli vastausprosentti oli 67.
Vastauksista selvisi, että valtakirjakaupan tehneet olivat hyvin tyytyväisiä palveluun, ja 94 prosenttia vastaajista kertoi antavansa valtakirjan Mhy:lle jatkossakin leimikon myymistä varten. Valtakirjakaupan teknisessä toteutuksessa, kuten puunostajien jättämien tarjousten esittelyssä ja korjuujäljenvalvontaraportin antamisessa, oli puutteita. Metsäyhtiöt ottivat viiteen prosenttiin myyjistä yhteyttä valtakirjakaupan aikana, mutta pyrkimys suoraan kauppaan ei ollut kovin aggressiivista.
Johtopäätöksinä tutkimuksesta voidaan sanoa, että useamman kerran valtakirjakauppaa tehneet ovat hyvin tyytyväisiä palveluun ja käyttävät sitä jatkossakin. Korjuujäljen valvontaan ja siitä raportointiin on kiinnitettävä suurempaa huomiota, vaikka niiden puutteellisuus ei heijastunutkaan suoraan metsänomistajien tyytyväisyyteen. Valtuutuksen luonnetta vakavasti otettavana sopimuksena tulisi korostaa metsänomistajalle ennen allekirjoittamista.