Yhteistyöllä perhelähtöiseen kuntoutukseen ja ennaltaehkäisyyn varhaiskasvatuksessa
Lahnakoski, Tuula (2008)
Lahnakoski, Tuula
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2008
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912117729
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912117729
Tiivistelmä
Varhaiskasvatuksessa vanhempien kanssa tehtävän yhteistyön lähtökohtana on tasavertainen kasvatuskumppanuus, jota omahoitajakäytäntö vahvistaa. Opinnäytetyössä tutkittiin erään kaupungin päiväkodin omahoitajakäytäntöä. Varhaiskasvatuksessa oli aloitettu uudenlainen lähestymistapa lapsen ja hänen perheensä kanssa toimintakaudella 2007–2008. Tutkimuksessa selvitettiin omahoitajakäytännön merkitystä varhaiskasvatuksessa ja erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevan lapsen ja hänen perheensä kanssa tehtävässä toiminnassa. Tutkimuksessa selvitettiin, miten toiminta on muuttunut lasten ja perheiden kanssa uudenlaisen käytännön myötä.
Omahoitajakäytännön aikana toiminta lasten kanssa muuttui entistä yksilöllisempään suuntaan ja lapsen kasvun, kehityksen, oppimisen ja arjen havainnointi lisääntyi. Perheen kanssa tehtävä yhteistyö muuttui avoimemmaksi ja luontevammaksi. Lähes kaikki omahoitajat ilmoittivat luottamuksellisten suhteiden muuttuneen, sillä puolet vastaajista ilmoitti luottamuksellisuuden muuttuneen melko tai erittäin paljon. Lasten vanhempien kanssa luotu luottamuksellisuus on auttanut lasten asioita koskevien keskustelujen syntymisessä. Melkein kaikki omahoitajat, jotka toimivat omahoitajina erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevalle lapselle, osallistuivat päivähoidon hoito- ja kuntoutussuunnitelman laatimiseen, toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen sekä muuhun kuntoutusyhteistyöhön.
Tutkimus suoritettiin kyselytutkimuksena syyskuussa 2008. Tutkimukseen valittiin ne varhaiskasvattajat, jotka olivat toimineet omahoitajina toimintakaudella 2007–2008 tutkimuskohteena olevassa päiväkodissa. Kyselylomakkeita jaettiin yhdelletoista (11) varhaiskasvattajalle, joista kymmenen (10) vastasi kyselyyn. Kyselylomakkeessa oli yksitoista (11) kysymystä, joista osa oli monivalintakysymyksiä ja osa avoimia kysymyksiä.
Tutkimuksessa tultiin sellaiseen johtopäätökseen, että omahoitajakäytäntö lisää entisestään mahdollisuuksia havainnoida lapsen kasvua, kehitystä, oppimista ja arjen sujumista ja siten mahdollistaa varhaisen puuttumisen havaittuihin huolenaiheisiin. Yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset, työelämän vaatimukset ja perheiden sosiaalisten verkostojen vaihtelut lisäävät entisestään tarvetta lapsen pysyville ihmissuhteille. Tähän tarpeeseen omalta osaltaan vastaa varhaiskasvatuksen omahoitaja.
Omahoitajakäytännön aikana toiminta lasten kanssa muuttui entistä yksilöllisempään suuntaan ja lapsen kasvun, kehityksen, oppimisen ja arjen havainnointi lisääntyi. Perheen kanssa tehtävä yhteistyö muuttui avoimemmaksi ja luontevammaksi. Lähes kaikki omahoitajat ilmoittivat luottamuksellisten suhteiden muuttuneen, sillä puolet vastaajista ilmoitti luottamuksellisuuden muuttuneen melko tai erittäin paljon. Lasten vanhempien kanssa luotu luottamuksellisuus on auttanut lasten asioita koskevien keskustelujen syntymisessä. Melkein kaikki omahoitajat, jotka toimivat omahoitajina erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevalle lapselle, osallistuivat päivähoidon hoito- ja kuntoutussuunnitelman laatimiseen, toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen sekä muuhun kuntoutusyhteistyöhön.
Tutkimus suoritettiin kyselytutkimuksena syyskuussa 2008. Tutkimukseen valittiin ne varhaiskasvattajat, jotka olivat toimineet omahoitajina toimintakaudella 2007–2008 tutkimuskohteena olevassa päiväkodissa. Kyselylomakkeita jaettiin yhdelletoista (11) varhaiskasvattajalle, joista kymmenen (10) vastasi kyselyyn. Kyselylomakkeessa oli yksitoista (11) kysymystä, joista osa oli monivalintakysymyksiä ja osa avoimia kysymyksiä.
Tutkimuksessa tultiin sellaiseen johtopäätökseen, että omahoitajakäytäntö lisää entisestään mahdollisuuksia havainnoida lapsen kasvua, kehitystä, oppimista ja arjen sujumista ja siten mahdollistaa varhaisen puuttumisen havaittuihin huolenaiheisiin. Yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset, työelämän vaatimukset ja perheiden sosiaalisten verkostojen vaihtelut lisäävät entisestään tarvetta lapsen pysyville ihmissuhteille. Tähän tarpeeseen omalta osaltaan vastaa varhaiskasvatuksen omahoitaja.