Vasikkakuolleisuus emolehmätiloilla
Tolvanen, Suvi (2013)
Tolvanen, Suvi
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013053112063
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013053112063
Tiivistelmä
Terve ja elinvoimainen vasikka on emolehmätuotannon kulmakivi. Jokainen menetetty vasikka heikentää tilan kannattavuutta sekä koko tilan ja lihantuotantoketjun toimintaa.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa sitä, mihin ja missä vaiheessa vasikat kuolevat emolehmätiloilla. Haluttiin myös tietää, miten poikimiset ja vasikan alkuhoito oli järjestetty. Lisäksi pyrkimyksenä oli kartoittaa tuottajien mielipiteitä siitä, miten vasikkakuolleisuutta voitaisiin parhaiten ennaltaehkäistä.
Tutkimusmenetelmäksi valittiin laadullinen eli kvalitatiivinen haastattelututkimus. Kyselylomakkeessa oli myös paljon lukuarvoja sisältäviä kysymyksiä, joista voitiin laskea keskiarvoja ja prosenttiosuuksia. Tulosten käsittelyssä käytettiin siis osittain myös kvantitatiivisia menetelmiä.
Tutkimusta varten vierailtiin kymmenellä emolehmätilalla. Tilat sijoittuivat eri puolelle Suomea, lähinnä itä-länsi-akselilla. Mukaan pyrittiin saamaan myös mahdollisimman monen eri rodun edustajia sekä tarkkailuun kuuluvia että siihen kuulumattomia tiloja. Koska kymmenen tilan otanta on pieni, mitään rotukohtaisia tai muitakaan yleistyksiä ei voitu tehdä.
Viime vuonna ainoastaan yksi tutkimustila oli selvinnyt ilman ainuttakaan kuollutta vasikkaa. Muilla tiloilla vasikoita oli kuollut melko tasaisesti sekä poikimisen yhteydessä että ennen vieroitusta. Vuonna 2012 kaikkien tilojen vasikkakuolleisuuden keskiarvo oli 7,2 %. Viime vuonna neljällä tilalla oli tapahtunut luomisia. Tilat järjestävät pääsääntöisesti poikimisten valvonnan ilman teknisiä apuvälineitä, ja heillä on myös valmiudet antaa ensikäden poikima-apua. Vasikan ternimaidon saanti varmistetaan ensisijaisesti tarkkailemalla ja nisälle ohjaamalla. Joskus käytetään myös letkutusta ja tuttipullojuottoa. Vasikoita on elvytetty roikottamalla niitä pää alaspäin, hieromalla ja limaa irrottamalla. Parhaina keinoina vasikkakuolleisuuden ennaltaehkäisemiseksi pidettiin poikimisten ja ternimaidon saannin valvontaa, eläinainekseen panostamista, hyvistä poikimaolosuhteista huolehtimista sekä emän tiineysajan ruokinnan onnistumista.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa sitä, mihin ja missä vaiheessa vasikat kuolevat emolehmätiloilla. Haluttiin myös tietää, miten poikimiset ja vasikan alkuhoito oli järjestetty. Lisäksi pyrkimyksenä oli kartoittaa tuottajien mielipiteitä siitä, miten vasikkakuolleisuutta voitaisiin parhaiten ennaltaehkäistä.
Tutkimusmenetelmäksi valittiin laadullinen eli kvalitatiivinen haastattelututkimus. Kyselylomakkeessa oli myös paljon lukuarvoja sisältäviä kysymyksiä, joista voitiin laskea keskiarvoja ja prosenttiosuuksia. Tulosten käsittelyssä käytettiin siis osittain myös kvantitatiivisia menetelmiä.
Tutkimusta varten vierailtiin kymmenellä emolehmätilalla. Tilat sijoittuivat eri puolelle Suomea, lähinnä itä-länsi-akselilla. Mukaan pyrittiin saamaan myös mahdollisimman monen eri rodun edustajia sekä tarkkailuun kuuluvia että siihen kuulumattomia tiloja. Koska kymmenen tilan otanta on pieni, mitään rotukohtaisia tai muitakaan yleistyksiä ei voitu tehdä.
Viime vuonna ainoastaan yksi tutkimustila oli selvinnyt ilman ainuttakaan kuollutta vasikkaa. Muilla tiloilla vasikoita oli kuollut melko tasaisesti sekä poikimisen yhteydessä että ennen vieroitusta. Vuonna 2012 kaikkien tilojen vasikkakuolleisuuden keskiarvo oli 7,2 %. Viime vuonna neljällä tilalla oli tapahtunut luomisia. Tilat järjestävät pääsääntöisesti poikimisten valvonnan ilman teknisiä apuvälineitä, ja heillä on myös valmiudet antaa ensikäden poikima-apua. Vasikan ternimaidon saanti varmistetaan ensisijaisesti tarkkailemalla ja nisälle ohjaamalla. Joskus käytetään myös letkutusta ja tuttipullojuottoa. Vasikoita on elvytetty roikottamalla niitä pää alaspäin, hieromalla ja limaa irrottamalla. Parhaina keinoina vasikkakuolleisuuden ennaltaehkäisemiseksi pidettiin poikimisten ja ternimaidon saannin valvontaa, eläinainekseen panostamista, hyvistä poikimaolosuhteista huolehtimista sekä emän tiineysajan ruokinnan onnistumista.