Luonto puhuu teatterissa : vaellusesitys Tuomarinkylän kartanon puistossa
Askolin, Elina (2013)
Askolin, Elina
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013060112330
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013060112330
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tekijä käsittelee teatterin luontosuhdetta erityisesti ympäristökeskeisissä esityksissä, joissa luonnonympäristö on nostettu esityksen keskiöön ihmisen sijasta. Tapausesimerkkinä on Kuku meijän kuulijoita -vaellusesitys, jonka kirjoittaja teki yhdessä työparinsa kanssa Tuomarinkylän kartanon puistoon osana työharjoitteluaan Helsingin kaupunginmuseossa. Historialliseen kontekstiin sijoittunut vaellus hyödynsi suomalaisia kansanlauluja ja -uskomuksia, ja sen kohderyhmänä olivat esikoulu- ja koululaisryhmät. Esityksen yksi tärkeimmistä tavoitteista oli ympäristökasvatuksellinen: saatella lapset kokemuksellisesti kohtaamaan elävää luontoa arjesta poikkeavalla tavalla.
Esitystä tarkastellaan vasten ympäristökeskeisen teatterin teoriaa ja vertaillaan muihin ympäristökeskeisiin esityksiin, joita on tehty niin Suomessa kuin ulkomailla. Työssä tarkastellaan esityksen dramaturgian rakentumista luonnonympäristön antamien impulssien pohjalta sekä fokuksen liikkumista esityksen sisällä puiden, esiintyjien ja yleisön välillä. Kirjoittaja pohtii myös puiden erilaisia rooleja esityksessä sekä esiintyjän ja ympäristön suhdetta. Tutkimusmateriaalina ovat esityksen suunnitteluvaiheessa otettujen valokuvien lisäksi yleisön tekemät piirustukset, joiden avulla kirjoittaja tutkii ja tulkitsee yleisön kokemusta esityksestä. Kirjoittaja toteaa, että esityksen sisään rakennettu fokuksen liikkuminen näkyy myös lapsikatsojien tekemissä piirustuksissa: Yhdentyyppisissä piirustuksissa puut ovat keskeisin ja tärkein elementti, eikä ihmisiä välttämättä näy lainkaan. Toisissa ihmiset ja puut näyttäytyvät rinnakkain, samankokoisina. Eräissä piirustuksissa ihmiset ovat keskiössä, ja ympäristön elementit näkyvät taustalla.
Kirjoittaja pohtii, kuinka erityinen esitystila luonnonympäristö on sisätilaan verrattuna. Ulkotila vaikuttaa ihmisen aisteihin voimakkaasti, ja ympäristön yllättävät tapahtumat haastavat ennalta käsikirjoitetun esityksen.
Tekijä esittää, että ympäristön nostaminen esityksen keskiöön ihmisen sijaan on sinänsä jo vahva esityspoliittinen valinta, vaikka esityksessä itsessään ei eksplisiittisesti tuoda esiin tekijän ajatuksia ihmisen ja ympäristön suhteesta. Lopuksi kirjoittaja pohtii, millaisia ympäristökeskeisiä esityksiä olisi mahdollista tehdä ja miten ympäristökeskeisillä esityksillä voisi olla enemmän vaikuttavuutta myös teatterin ja esittävän taiteen ulkopuolella.
Esitystä tarkastellaan vasten ympäristökeskeisen teatterin teoriaa ja vertaillaan muihin ympäristökeskeisiin esityksiin, joita on tehty niin Suomessa kuin ulkomailla. Työssä tarkastellaan esityksen dramaturgian rakentumista luonnonympäristön antamien impulssien pohjalta sekä fokuksen liikkumista esityksen sisällä puiden, esiintyjien ja yleisön välillä. Kirjoittaja pohtii myös puiden erilaisia rooleja esityksessä sekä esiintyjän ja ympäristön suhdetta. Tutkimusmateriaalina ovat esityksen suunnitteluvaiheessa otettujen valokuvien lisäksi yleisön tekemät piirustukset, joiden avulla kirjoittaja tutkii ja tulkitsee yleisön kokemusta esityksestä. Kirjoittaja toteaa, että esityksen sisään rakennettu fokuksen liikkuminen näkyy myös lapsikatsojien tekemissä piirustuksissa: Yhdentyyppisissä piirustuksissa puut ovat keskeisin ja tärkein elementti, eikä ihmisiä välttämättä näy lainkaan. Toisissa ihmiset ja puut näyttäytyvät rinnakkain, samankokoisina. Eräissä piirustuksissa ihmiset ovat keskiössä, ja ympäristön elementit näkyvät taustalla.
Kirjoittaja pohtii, kuinka erityinen esitystila luonnonympäristö on sisätilaan verrattuna. Ulkotila vaikuttaa ihmisen aisteihin voimakkaasti, ja ympäristön yllättävät tapahtumat haastavat ennalta käsikirjoitetun esityksen.
Tekijä esittää, että ympäristön nostaminen esityksen keskiöön ihmisen sijaan on sinänsä jo vahva esityspoliittinen valinta, vaikka esityksessä itsessään ei eksplisiittisesti tuoda esiin tekijän ajatuksia ihmisen ja ympäristön suhteesta. Lopuksi kirjoittaja pohtii, millaisia ympäristökeskeisiä esityksiä olisi mahdollista tehdä ja miten ympäristökeskeisillä esityksillä voisi olla enemmän vaikuttavuutta myös teatterin ja esittävän taiteen ulkopuolella.