OPISKELIJOIDEN KOKEMUKSIA MONIAMMATILLISUUDEN TOTEUTUMISESTA SATAKUNNAN AMMATTIKORKEAKOULUN PORIN SOTEEKISSA
Kulju, Maiju (2013)
Kulju, Maiju
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2013
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013053112144
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013053112144
Tiivistelmä
Palvelukeskus Soteekki on Satakunnan ammattikorkeakoulun terveys- ja hyvinvoin-tialan yritys, joka tarjoaa maksullisia hyvinvointipalveluja asiakkaille. Soteekin työntekijöinä toimivat sairaanhoitaja-, terveydenhoitaja-, sosionomi- ja fysioterapeuttiopiskelijat, jotka suorittavat harjoitteluaan ja pääsevät siten tutustumaan yrityksen ylläpitämiseen opettajan ohjauksessa. (Samkin www-sivut 2013)
Harjoittelu on tärkeä osa opiskelua, jonka tavoitteena on perehdyttää opiskelija käytännön työhön sekä opettaa opiskelijaa soveltamaan oppimaansa tietoa ja taitoa työelämässä. Harjoittelun tarkoin määritellyt tavoitteet, sisältö, toteutus ja arviointi vaihtelevat koulutusohjelmittain. (Samkin www-sivut 2013)
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää Satakunnan ammattikorkeakoulun terveys- ja hyvinvointialan Porin yksikön Palvelukeskus Soteekin toimintaa moniammatillisuuden osa-alueella. Opinnäytetyössä käytettiin kvantitatiivista tutkimusmenetelmää ja se suoritettiin yhteistyössä Satakunnan ammattikorkeakoulun kanssa. Tutkimuksen kohdejoukoksi valikoitui Satakunnan ammattikorkeakoulun Porin yksikön vähintään toisen vuoden hoitotyön, fysioterapian ja sosiaalialan opiskelijat. Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, joka koostui sekä avoimista, että monivalintakysymyksistä. Kyselyyn vastasi yhteensä 83 opiskelijaa. Opinnäytetyön tulokset analysoitiin Excel -ohjelmaa apuna käyttäen.
Kaikilla vastanneille oli kokemusta moniammatillisesta yhteistyöstä, joten voidaan todeta, että yhtä aikaa harjoittelemassa oli ollut eri koulutusaloja. Eniten moniammatillista yhteistyötä olivat kuitenkin harjoittaneet sairaanhoitajaopiskelijat toisten sairaanhoitajaopiskelijoiden kanssa. Harjoitteluiden pituudet vaihtelivat jonkin verran, riippuen siitä, minkä koulutusalan ja mitä harjoittelua opiskelijat olivat olleet suorittamassa. Yleisesti ottaen saattoi huomata, että soteekkiharjoittelua on vaikea mieltää osaksi koulutusta ja ”kunnon harjoittelupaikaksi”. Pääsääntöisesti moniammatillista yhteistyötä pidettiin opettavaisena ja hyödyllisenä, mikä tuloksena on täysin muiden tutkimustuloksien mukainen. Moniammatillisen yhteistyön sujumisen kannalta henkilökohtaisella motivaatiolla on suuri merkitys.
Mahdollisia jatkotutkimuskohteita tälle opinnäytetyölle voisi olla vastaavan tutkimuksen tekeminen myös Rauman terveys- ja hyvinvointialan opiskelijoille, jossa he kertoisivat kokemuksia moniammatillisesta yhteistyöstä Rauman yksikön Palvelukeskus Soteekissa. Näin ollen pystyttäisiin vertaamaan mahdollisia eroja yksiköiden välillä.
Harjoittelu on tärkeä osa opiskelua, jonka tavoitteena on perehdyttää opiskelija käytännön työhön sekä opettaa opiskelijaa soveltamaan oppimaansa tietoa ja taitoa työelämässä. Harjoittelun tarkoin määritellyt tavoitteet, sisältö, toteutus ja arviointi vaihtelevat koulutusohjelmittain. (Samkin www-sivut 2013)
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää Satakunnan ammattikorkeakoulun terveys- ja hyvinvointialan Porin yksikön Palvelukeskus Soteekin toimintaa moniammatillisuuden osa-alueella. Opinnäytetyössä käytettiin kvantitatiivista tutkimusmenetelmää ja se suoritettiin yhteistyössä Satakunnan ammattikorkeakoulun kanssa. Tutkimuksen kohdejoukoksi valikoitui Satakunnan ammattikorkeakoulun Porin yksikön vähintään toisen vuoden hoitotyön, fysioterapian ja sosiaalialan opiskelijat. Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, joka koostui sekä avoimista, että monivalintakysymyksistä. Kyselyyn vastasi yhteensä 83 opiskelijaa. Opinnäytetyön tulokset analysoitiin Excel -ohjelmaa apuna käyttäen.
Kaikilla vastanneille oli kokemusta moniammatillisesta yhteistyöstä, joten voidaan todeta, että yhtä aikaa harjoittelemassa oli ollut eri koulutusaloja. Eniten moniammatillista yhteistyötä olivat kuitenkin harjoittaneet sairaanhoitajaopiskelijat toisten sairaanhoitajaopiskelijoiden kanssa. Harjoitteluiden pituudet vaihtelivat jonkin verran, riippuen siitä, minkä koulutusalan ja mitä harjoittelua opiskelijat olivat olleet suorittamassa. Yleisesti ottaen saattoi huomata, että soteekkiharjoittelua on vaikea mieltää osaksi koulutusta ja ”kunnon harjoittelupaikaksi”. Pääsääntöisesti moniammatillista yhteistyötä pidettiin opettavaisena ja hyödyllisenä, mikä tuloksena on täysin muiden tutkimustuloksien mukainen. Moniammatillisen yhteistyön sujumisen kannalta henkilökohtaisella motivaatiolla on suuri merkitys.
Mahdollisia jatkotutkimuskohteita tälle opinnäytetyölle voisi olla vastaavan tutkimuksen tekeminen myös Rauman terveys- ja hyvinvointialan opiskelijoille, jossa he kertoisivat kokemuksia moniammatillisesta yhteistyöstä Rauman yksikön Palvelukeskus Soteekissa. Näin ollen pystyttäisiin vertaamaan mahdollisia eroja yksiköiden välillä.