NRS-kipumittarin käyttö päiväkirurgisen potilaan hoidossa - kyselytutkimus silmätautien klinikan hoitajille
Litja, Vilja (2013)
Litja, Vilja
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052811370
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052811370
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli saada tietoa kuinka silmäklinikan hoitajat käyttävät NRS – kipumittaria silmäkivun arvioinnin apuvälineenä päiväkirurgisen potilaan hoidossa ja kuinka NRS – kipumittarin käyttöä voitaisiin kehittää.
Opinnäytetyön kohderyhmänä olivat HUS:n (Helsingin- ja Uudenmaan Sairaanhoitopiiri)silmäklinikan sairaanhoitajat sekä perushoitajat. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella, neljältä eri silmäklinikan osastolta (n=86). Vastausprosentiksi muodostui 66,3 %. Aineisto analysoitiin tilastointiohjelma Tixeliä hyödyntäen. Tulokset havainnollistettiin kuvioin, sanoin sekä prosentein.
Tuloksista kävi ilmi, että hoitajat käyttivät kivunarvioinnin apuvälineenä kipumittaria lähes aina toimenpiteen jälkeen, kipulääkkeen antamisen jälkeen sekä kotiutumisvaiheessa. Kivun arviointi ei kuitenkaan ollut systemaattista, vaan kipua arvioitiin, kun siihen koettiin olevan tarvetta.
Kipumittarin käyttöä hankaloittaviksi tekijöiksi nousi hoitajan kokemus siitä, että potilaat eivät ymmärtäneet kuinka mittaria käytetään ja sanoivat näin ollen korkeamman luvun, mitä kipu todellisuudessa vastasi. Konkreettisia kipumittareita toivottiin myös osastoille lisää.
Kipumittarin käyttöä edistävistä tekijöistä nousi selkeästi esille hoitajan oma motivaatio. Myös kiireettömyys ja rauhallinen työympäristö olivat edistäviä tekijöitä. Hoitajien kehitysehdotuksissa tuli esille säännölliset koulutukset ja niiden tärkeys sekä kipumittarin käytön selkeä yhtenäistäminen. Monet vastanneista toivoivat myös, että potilaalle kerrottaisiin kipumittarista jo ennen toimenpidettä ja mahdollista kipua.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että hoitajat kokevat kipumittarin käytön pääasiassa melko positiivisena. Kivun arvioinnissa ei noudateta kuitenkaan yhtenäisiä käytäntöjä. Lisäkoulutusta toivottiin lapsipotilaiden kivun arviointiin liittyen sekä yleisesti muista kipumittareista.
Opinnäytetyön kohderyhmänä olivat HUS:n (Helsingin- ja Uudenmaan Sairaanhoitopiiri)silmäklinikan sairaanhoitajat sekä perushoitajat. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella, neljältä eri silmäklinikan osastolta (n=86). Vastausprosentiksi muodostui 66,3 %. Aineisto analysoitiin tilastointiohjelma Tixeliä hyödyntäen. Tulokset havainnollistettiin kuvioin, sanoin sekä prosentein.
Tuloksista kävi ilmi, että hoitajat käyttivät kivunarvioinnin apuvälineenä kipumittaria lähes aina toimenpiteen jälkeen, kipulääkkeen antamisen jälkeen sekä kotiutumisvaiheessa. Kivun arviointi ei kuitenkaan ollut systemaattista, vaan kipua arvioitiin, kun siihen koettiin olevan tarvetta.
Kipumittarin käyttöä hankaloittaviksi tekijöiksi nousi hoitajan kokemus siitä, että potilaat eivät ymmärtäneet kuinka mittaria käytetään ja sanoivat näin ollen korkeamman luvun, mitä kipu todellisuudessa vastasi. Konkreettisia kipumittareita toivottiin myös osastoille lisää.
Kipumittarin käyttöä edistävistä tekijöistä nousi selkeästi esille hoitajan oma motivaatio. Myös kiireettömyys ja rauhallinen työympäristö olivat edistäviä tekijöitä. Hoitajien kehitysehdotuksissa tuli esille säännölliset koulutukset ja niiden tärkeys sekä kipumittarin käytön selkeä yhtenäistäminen. Monet vastanneista toivoivat myös, että potilaalle kerrottaisiin kipumittarista jo ennen toimenpidettä ja mahdollista kipua.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että hoitajat kokevat kipumittarin käytön pääasiassa melko positiivisena. Kivun arvioinnissa ei noudateta kuitenkaan yhtenäisiä käytäntöjä. Lisäkoulutusta toivottiin lapsipotilaiden kivun arviointiin liittyen sekä yleisesti muista kipumittareista.