OSAAMINEN NÄKYVÄKSI : Osaamiskartoitus Jyväskylän kaupungin kotihoidossa
Mononen, Virpi; Riskilä, Rida (2013)
Mononen, Virpi
Riskilä, Rida
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013060412896
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013060412896
Tiivistelmä
Tiivistelmä
Sosiaali- ja terveysministeriön suositus on laitoshoidon vähentäminen. Hoito siirtyy avosektorille ja ikäihmisten koteihin. Nämä tavoitteet asettavat haasteita osaamiselle kotihoidossa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Jyväskylän kaupungin kotihoidon henkilökunnan osaamista heidän itsensä arvioimana. Lisäksi kysyttiin vastaajien käsityksiä osaamisesta ja tehtävänkuvasta ammattinimikkeittäin.
Tutkimus toteutettiin sähköisenä kyselynä. Se lähetettiin 307 kotihoitajalle maaliskuussa 2013. Itsearvi-oinnin teki 110 henkilöä, jolloin vastausprosentti oli 35,8. Osaamista arvioitiin 78 väittämällä seitsemällä eri osa-alueella. Niitä olivat hoito ja huolenpito, kliininen hoitotyö, mielenterveys- ja päihdetyö, amma-tillinen vuorovaikutus, toimintajärjestelmäosaaminen, terveyden edistäminen, ammatillinen kasvu sekä työterveys ja turvallisuus. Osaamista kuvailevia tasoja oli viisi, aloittelijasta asiantuntijaksi. Käsitykseen osaamisesta, työnjaosta ja muusta osaamisestaan sai vastata avoimilla vastauksilla.
Tuloksissa osaaminen näyttäytyy hyvänä. Osaaminen painottuu pätevän, taitavan ja asiantuntijan tasoil-le. Tulokset paljastivat myös kehitettävää. Kliinisessä hoitotyössä alle tavoitetason (pätevä) jäivät en-siapu, avanteen hoito, kertakatetrointi, PEG-letkuravitsemus, verinäytteiden ottaminen ja haavan hoi-don arviointi. Koulutustaan vastaavaa työtä koki tekevänsä 82 % vastaajista. 69 % heistä vastasi, ettei kaikkien tarvitse osata tehdä kaikkea kotihoidossa. Oman ammattinimikkeen mukaista tehtävänkuvaa toivoi noin puolet vastaajista.
Matalan vastausprosentin vuoksi tuloksia ei voi yleistää. Kotihoidon osaamisen itsearviointimittaria voidaan hyödyntää kehityskeskusteluissa, jolloin osaamista voidaan kehittää tavoitteellisesti. Vastaajat ovat sitä mieltä, että ammattinimikkeen mukaiset tehtävänkuvat selkeyttävät työtä.
Sosiaali- ja terveysministeriön suositus on laitoshoidon vähentäminen. Hoito siirtyy avosektorille ja ikäihmisten koteihin. Nämä tavoitteet asettavat haasteita osaamiselle kotihoidossa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Jyväskylän kaupungin kotihoidon henkilökunnan osaamista heidän itsensä arvioimana. Lisäksi kysyttiin vastaajien käsityksiä osaamisesta ja tehtävänkuvasta ammattinimikkeittäin.
Tutkimus toteutettiin sähköisenä kyselynä. Se lähetettiin 307 kotihoitajalle maaliskuussa 2013. Itsearvi-oinnin teki 110 henkilöä, jolloin vastausprosentti oli 35,8. Osaamista arvioitiin 78 väittämällä seitsemällä eri osa-alueella. Niitä olivat hoito ja huolenpito, kliininen hoitotyö, mielenterveys- ja päihdetyö, amma-tillinen vuorovaikutus, toimintajärjestelmäosaaminen, terveyden edistäminen, ammatillinen kasvu sekä työterveys ja turvallisuus. Osaamista kuvailevia tasoja oli viisi, aloittelijasta asiantuntijaksi. Käsitykseen osaamisesta, työnjaosta ja muusta osaamisestaan sai vastata avoimilla vastauksilla.
Tuloksissa osaaminen näyttäytyy hyvänä. Osaaminen painottuu pätevän, taitavan ja asiantuntijan tasoil-le. Tulokset paljastivat myös kehitettävää. Kliinisessä hoitotyössä alle tavoitetason (pätevä) jäivät en-siapu, avanteen hoito, kertakatetrointi, PEG-letkuravitsemus, verinäytteiden ottaminen ja haavan hoi-don arviointi. Koulutustaan vastaavaa työtä koki tekevänsä 82 % vastaajista. 69 % heistä vastasi, ettei kaikkien tarvitse osata tehdä kaikkea kotihoidossa. Oman ammattinimikkeen mukaista tehtävänkuvaa toivoi noin puolet vastaajista.
Matalan vastausprosentin vuoksi tuloksia ei voi yleistää. Kotihoidon osaamisen itsearviointimittaria voidaan hyödyntää kehityskeskusteluissa, jolloin osaamista voidaan kehittää tavoitteellisesti. Vastaajat ovat sitä mieltä, että ammattinimikkeen mukaiset tehtävänkuvat selkeyttävät työtä.