"OOTSÄ MUN KAVERI?" : 3-5-vuotiaiden lasten vertaissuhteiden tukeminen päiväkodissa
Lampi, Heidi (2013)
Lampi, Heidi
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013060913610
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013060913610
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää miten lasten välisiä vertaissuhteita voidaan tukea päiväkodissa. Toisena tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millainen on lasten mielestä kiva kaveri ja millainen ei. Tutkimusaineisto kerättiin pienryhmähaastatteluiden sekä osallistuvan havainnoinnin avulla, yhdestä keskisuomalaisesta päiväkodista, 3-5-vuotiaiden lasten ryhmästä.
Pienryhmähaastatteluja toteutettiin kolme kappaletta, joihin jokaiseen osallistui kolme lasta. Yhteensä tutkimukseen
osallistui yhdeksän lasta. Haastatteluhetken alussa jokainen lapsi piirsi kuvan kivasta kaverista, jonka jälkeen haastattelukysymykset esitettiin lapsille. Kaikkien haastatteluiden jälkeen, eri ryhmistä saatuja tuloksia verrattiin keskenään. Haastattelutuokiot kuvattiin ja äänitettiin. Osallistuva havainnointi keskittyi sekä ryhmän lapsiin, että työntekijöihin. Tehdyt havainnot kirjattiin havainnointipäiväkirjaan.
Lapset kokivat kivan kaverin sellaisena, joka pitää samoista asioista kuin he itse. Yhdessä leikkiminen ja toimiminen tulivat esille jokaisesta vastauksesta. Lapset yhdistivät ”ei kivan” kaverin fyysiseen satuttamiseen, haukkumiseen, leikistä pois jättämiseen ja kiusaamiseen. Osallistuvan havainnoin kautta saatu tieto tuki pääsääntöisesti lasten haastatteluista saatuja tuloksia. Päiväkodissa vertaissuhteita tuettiin järjestämällä pienryhmätoimintaa, antamalla mahdollisuuksia lasten omaehtoiseen leikkiin sekä auttamalla lapsia selvittämään keskinäisiä ristiriitatilanteitaan.
Pienryhmähaastatteluja toteutettiin kolme kappaletta, joihin jokaiseen osallistui kolme lasta. Yhteensä tutkimukseen
osallistui yhdeksän lasta. Haastatteluhetken alussa jokainen lapsi piirsi kuvan kivasta kaverista, jonka jälkeen haastattelukysymykset esitettiin lapsille. Kaikkien haastatteluiden jälkeen, eri ryhmistä saatuja tuloksia verrattiin keskenään. Haastattelutuokiot kuvattiin ja äänitettiin. Osallistuva havainnointi keskittyi sekä ryhmän lapsiin, että työntekijöihin. Tehdyt havainnot kirjattiin havainnointipäiväkirjaan.
Lapset kokivat kivan kaverin sellaisena, joka pitää samoista asioista kuin he itse. Yhdessä leikkiminen ja toimiminen tulivat esille jokaisesta vastauksesta. Lapset yhdistivät ”ei kivan” kaverin fyysiseen satuttamiseen, haukkumiseen, leikistä pois jättämiseen ja kiusaamiseen. Osallistuvan havainnoin kautta saatu tieto tuki pääsääntöisesti lasten haastatteluista saatuja tuloksia. Päiväkodissa vertaissuhteita tuettiin järjestämällä pienryhmätoimintaa, antamalla mahdollisuuksia lasten omaehtoiseen leikkiin sekä auttamalla lapsia selvittämään keskinäisiä ristiriitatilanteitaan.