Theseus käyttökatko ma 22.4. klo 12 alkaen. Katko jatkuu 22.4. klo 15 asti ja on koko Theseuksen laajuinen. Lisäksi töiden käsittely ja syöttö on estetty ti 23.4. ainakin klo 12 asti.
Theseus service break from Mon 22.4. at 12:00. The break will last until 15:00 on Mon 22.4. and is Theseus-wide. In addition, processing and uploading of work will be blocked until at least 12:00 on Tue 23.4.
Patriarkka-esityksen videosuunnittelu ja -toteutus : ideoista kantaesitykseen
Järvinen, Ida (2013)
Järvinen, Ida
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2013
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013061113871
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013061113871
Tiivistelmä
Patriarkka on Juha Jokelan käsikirjoittama ja ohjaama näytelmä, jonka kantaesitys Suomen Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä oli 19.9.2012. Esityksessä käytetään paljon videota, joka koostuu kahdella kamerallla kuvattavasta livevideosta, ennalta nauhoitetusta materiaalista, stillkuvista sekä animaatiosta.
Tämä opinnäytetyö esittelee esityksen videosuunnittelun ja -toteutuksen eri vaiheita, ja avaa tekijöiden näkökulmasta, kuinka lopulliseen toteutukseen päädyttiin. Tutkimusmateriaalina on Patriarkan videotyöryhmän haastattelut sekä kirjoittajan kokemukset esityksen harjoituskaudelta.
Videota päätettiin käyttää esityksessä, jotta hienovarainen ilmaisu olisi suurikokoisella näyttämöllä lähikuvien ja mikityksen ansiosta mahdollista. Lisäksi video toimii osana lavastusta ja täyttää näyttämökuvaa. Videon käyttöä ei kuitenkaan lyöty lukkoon heti alkumetreillä, ja varsinki livekuvan käyttämistä emmittiin pitkään.
Lähtökohtana Patriarkan videosuunnittelulle olivat abstraktit teemat, kuten runollisuus ja liike. Videosta haluttiin orgaaninen osa esitystä. Koska abstraktit teemat olivat hankalia pukea sanoiksi, yhteisymmärryksen saavuttamiseksi ja ideoiden esiintuomiseen käytettiin valokuvia ja videoita.
Esityksen simultaanikohtausten tekninen monimutkaisuus ja sekunnin tarkka ajoitus, sekä Suuren näyttämön tekniikan vieraus teatterissa debytoivalle ohjaajalle johtivat kokeilevaan työskentelytapaan, jossa ainoa keino löytää toimivat ratkaisut oli tutkia ja kokeilla eri vaihtoehtoja. Työskentelytapa oli väkisinkin hidasta, mikä osoittautuikin yhdeksi harjoituskauden suurimmista haasteista. Myös abstraktit tavoitteet hidastivat työskentelyä. Lisäksi videon suurimpien tehojen säästäminen esityksen loppuun ja sen käytön perustelu eri kohtauksissa tuotti tekijöille pohdittavaa. Lopulta, monen kokeilun kautta, yhteinen näyttämö- ja videokieli löytyi. Tärkein kuvallinen läpimurto oli niin sanotun Mondrian-Tatort -tyylin löytyminen.
Lopputuloksena on teos, jonka videosuunnittelusta Timo Teräväinen palkittiin Kuva-Säde -palkinnolla ja jonka videototeutukseen ohjaaja on tyytyväinen.
Tämä opinnäytetyö esittelee esityksen videosuunnittelun ja -toteutuksen eri vaiheita, ja avaa tekijöiden näkökulmasta, kuinka lopulliseen toteutukseen päädyttiin. Tutkimusmateriaalina on Patriarkan videotyöryhmän haastattelut sekä kirjoittajan kokemukset esityksen harjoituskaudelta.
Videota päätettiin käyttää esityksessä, jotta hienovarainen ilmaisu olisi suurikokoisella näyttämöllä lähikuvien ja mikityksen ansiosta mahdollista. Lisäksi video toimii osana lavastusta ja täyttää näyttämökuvaa. Videon käyttöä ei kuitenkaan lyöty lukkoon heti alkumetreillä, ja varsinki livekuvan käyttämistä emmittiin pitkään.
Lähtökohtana Patriarkan videosuunnittelulle olivat abstraktit teemat, kuten runollisuus ja liike. Videosta haluttiin orgaaninen osa esitystä. Koska abstraktit teemat olivat hankalia pukea sanoiksi, yhteisymmärryksen saavuttamiseksi ja ideoiden esiintuomiseen käytettiin valokuvia ja videoita.
Esityksen simultaanikohtausten tekninen monimutkaisuus ja sekunnin tarkka ajoitus, sekä Suuren näyttämön tekniikan vieraus teatterissa debytoivalle ohjaajalle johtivat kokeilevaan työskentelytapaan, jossa ainoa keino löytää toimivat ratkaisut oli tutkia ja kokeilla eri vaihtoehtoja. Työskentelytapa oli väkisinkin hidasta, mikä osoittautuikin yhdeksi harjoituskauden suurimmista haasteista. Myös abstraktit tavoitteet hidastivat työskentelyä. Lisäksi videon suurimpien tehojen säästäminen esityksen loppuun ja sen käytön perustelu eri kohtauksissa tuotti tekijöille pohdittavaa. Lopulta, monen kokeilun kautta, yhteinen näyttämö- ja videokieli löytyi. Tärkein kuvallinen läpimurto oli niin sanotun Mondrian-Tatort -tyylin löytyminen.
Lopputuloksena on teos, jonka videosuunnittelusta Timo Teräväinen palkittiin Kuva-Säde -palkinnolla ja jonka videototeutukseen ohjaaja on tyytyväinen.