HOLHOUSTA, EDUNVALVONTAA VAI SOSIAALITYÖTÄ? : Yleinen edunvalvonta muutoksessa
Niemi, Merja (2013)
Niemi, Merja
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013061113860
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013061113860
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä sisäisiä ja ulkoisia muutoksia yleisessä edunvalvonnassa on tapahtunut viimeisten vuosien ja vuosikymmenien aikana ja miten henkilöstö on muutokset kokenut. Pääpaino oli muutoksissa siirryttäessä kunnilta valtiolle vuoden 2009 alussa. Yleinen edunvalvonta kuuluu nykyisin oikeusministeriön hallinnonalaan, oikeusaputoimistojen alaisuuteen. Alaongelmana oli selvittää edunvalvonnan erottumista sosiaalityöstä.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Tutkimus toteutettiin teema-haastatteluiden sekä havainnoinnin avulla. Haastattelut toteutettiin Jyväskylässä helmikuussa 2013 kuuden edunvalvonnassa pitkään työskennelleen työntekijän kanssa. Muutoksia tarkasteltiin neljän teeman avulla: organisaatiomuutokset, muutokset työssä, asiakkaiden muuttuminen ja edunvalvonnan tulevaisuus.
Tutkimuksen tuloksena nousivat esille muutoksen johtamisen merkitys valtiolle siirryttäessä. Keskeiseksi kuormitusta aiheuttavaksi tekijäksi nousi se, ettei työtä enää ehdi tekemään niin hyvin kuin työtekijä haluaisi. Edunvalvonnan erottuminen sosiaalityöstä on alkanut konkreettisesti holhous-toimilain uudistuksen myötä vuonna 1999, jolloin edunvalvojan tehtäväksi määriteltiin päämiehen riittävän huolenpidon järjestäminen, sosiaalitoimen vastuulle jäi toteutus. Sosiaalityötaustasta irtaantuminen ei käytännössä tapahtunut heti, vaan muutos on vienyt aikansa.
Valtionhallinnossa tapahtuu koko ajan muutoksia ja hallintoa keskitetään. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää muutosjohtamisessa. Tuloksia voidaan hyödyntää myös määriteltäessä tulevaisuuden edunvalvontatyön sisältöä ja toimenkuvia. Henkilöstön näkökulman huomioon ottaminen on tulevaisuudessa entistä tärkeämpää sekä vähenevien henkilöstöresurssien että säästötavoitteiden vuoksi.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Tutkimus toteutettiin teema-haastatteluiden sekä havainnoinnin avulla. Haastattelut toteutettiin Jyväskylässä helmikuussa 2013 kuuden edunvalvonnassa pitkään työskennelleen työntekijän kanssa. Muutoksia tarkasteltiin neljän teeman avulla: organisaatiomuutokset, muutokset työssä, asiakkaiden muuttuminen ja edunvalvonnan tulevaisuus.
Tutkimuksen tuloksena nousivat esille muutoksen johtamisen merkitys valtiolle siirryttäessä. Keskeiseksi kuormitusta aiheuttavaksi tekijäksi nousi se, ettei työtä enää ehdi tekemään niin hyvin kuin työtekijä haluaisi. Edunvalvonnan erottuminen sosiaalityöstä on alkanut konkreettisesti holhous-toimilain uudistuksen myötä vuonna 1999, jolloin edunvalvojan tehtäväksi määriteltiin päämiehen riittävän huolenpidon järjestäminen, sosiaalitoimen vastuulle jäi toteutus. Sosiaalityötaustasta irtaantuminen ei käytännössä tapahtunut heti, vaan muutos on vienyt aikansa.
Valtionhallinnossa tapahtuu koko ajan muutoksia ja hallintoa keskitetään. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää muutosjohtamisessa. Tuloksia voidaan hyödyntää myös määriteltäessä tulevaisuuden edunvalvontatyön sisältöä ja toimenkuvia. Henkilöstön näkökulman huomioon ottaminen on tulevaisuudessa entistä tärkeämpää sekä vähenevien henkilöstöresurssien että säästötavoitteiden vuoksi.