VSNL1:n poiston vaikutus hiirien suonten muodostukseen
Eurola, Solja (2013)
Eurola, Solja
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013100915964
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013100915964
Tiivistelmä
Visinin-like 1 eli VSNL 1-geeni sijaitsee kromosomissa 2p24 ja se kuuluu NCS-perheeseen (Neuronal Calcium sensor) eli hermosolujen kalsiumsensoreihin. VSNL 1-geeniä ilmennetään runsaasti aivojen hermosoluissa sekä keskus- että ääreishermostossa. Sitä ilmennetään myös muissa elimissä; muun muassa maksassa, munuaisissa, sydämessä ja ihossa etenkin yksilön kehityksen aikana. VSNL1 vaikuttaa sydämen kehitykseen ja sitä on kehittyvän sydämen kudoksissa ja kehittyvissä laskimorakenteissa. Laskimoiden endoteelisolut, joista myöhemmin kehittyy myös imusuonisto, ilmentävät VSNL1-geeniä.
VSNL1-poistogeenisillä hiirillä on häiriöitä imusuoniston kehityksessä. Niillä esiintyy ihonalaista turvotusta sekä verenvuotoa ja niiden imusuonet ovat hyperplastisia ja täyttyneet verellä. Sikiöt kuolevat noin 15 vuorokauden ikäisinä. Tämän fenotyypin taustalla olevista solun sisäisistä ja molekylaarisista mekanismeista tarvitaan lisää tietoa, jotta geenin toimintaa ja vaikutusta ymmärrettäisiin nykyistä tarkemmin. Molekylaarisia mekanismeja lähdettiin tässä työssä selvittämään kvantitatiivisen reaaliaikaisen polymeraasiketjureaktion (RT qPCR) avulla. RT qPCR:n avulla pyrittiin määrittämään suonten muodostukseen vaikuttavien proteiinien mRNA tasojen mahdollisia muutoksia VSNL1-poistogeenisten hiirten E11,5 ja E12,5 päiväisillä sikiöillä.
Tutkittuja geenejä oli kymmenen: VEGF-C, VEGF-D, VEGFR-2, VEGFR-3, sVEGFR-2, NRP-2, ANG-1, ANG-2, TIE-1 ja TIE-2. Ilmentymistasot pysyivät hyvin samanlaisina lähes kaikilla tutkituilla geeneillä, ja osa tuloksista oli ristiriitaisia eri näytteiden välillä. VEGFR-2 ja sVEGFR-2 geenien ilmentymistasot olivat hieman koholla, mikä osaltaan saattaisi selittää VSNL1 poistogeenisten hiirten fenotyypin, sillä VEGFR-2 indusoi endoteelisolujen proliferaatiota. Kasvutekijä VEGF-D:n mRNA:n ilmentymistasot olivat selkeästi koholla E12,5 sikiöillä. VEGF-D:n tiedetään indusoivan imusuonten muodostusta ja sen on todettu aiheuttavan imusuonten laajentumista sekä kudosten turpoamista, joten sen kohonnut ilmentyminen VSNL1-poistogeenisillä hiirillä voisi olla varteenotettava selitys muutoksiin VSNL1-poistogeenisissä sikiöissä.
VSNL1-poistogeenisillä hiirillä on häiriöitä imusuoniston kehityksessä. Niillä esiintyy ihonalaista turvotusta sekä verenvuotoa ja niiden imusuonet ovat hyperplastisia ja täyttyneet verellä. Sikiöt kuolevat noin 15 vuorokauden ikäisinä. Tämän fenotyypin taustalla olevista solun sisäisistä ja molekylaarisista mekanismeista tarvitaan lisää tietoa, jotta geenin toimintaa ja vaikutusta ymmärrettäisiin nykyistä tarkemmin. Molekylaarisia mekanismeja lähdettiin tässä työssä selvittämään kvantitatiivisen reaaliaikaisen polymeraasiketjureaktion (RT qPCR) avulla. RT qPCR:n avulla pyrittiin määrittämään suonten muodostukseen vaikuttavien proteiinien mRNA tasojen mahdollisia muutoksia VSNL1-poistogeenisten hiirten E11,5 ja E12,5 päiväisillä sikiöillä.
Tutkittuja geenejä oli kymmenen: VEGF-C, VEGF-D, VEGFR-2, VEGFR-3, sVEGFR-2, NRP-2, ANG-1, ANG-2, TIE-1 ja TIE-2. Ilmentymistasot pysyivät hyvin samanlaisina lähes kaikilla tutkituilla geeneillä, ja osa tuloksista oli ristiriitaisia eri näytteiden välillä. VEGFR-2 ja sVEGFR-2 geenien ilmentymistasot olivat hieman koholla, mikä osaltaan saattaisi selittää VSNL1 poistogeenisten hiirten fenotyypin, sillä VEGFR-2 indusoi endoteelisolujen proliferaatiota. Kasvutekijä VEGF-D:n mRNA:n ilmentymistasot olivat selkeästi koholla E12,5 sikiöillä. VEGF-D:n tiedetään indusoivan imusuonten muodostusta ja sen on todettu aiheuttavan imusuonten laajentumista sekä kudosten turpoamista, joten sen kohonnut ilmentyminen VSNL1-poistogeenisillä hiirillä voisi olla varteenotettava selitys muutoksiin VSNL1-poistogeenisissä sikiöissä.