Potilaan tunnistaminen leikkausosastolla sairaanhoitajien toteuttamana - havainnointi tutkimus
Autio, Marleena; Kakko, Katja (2013)
Autio, Marleena
Kakko, Katja
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013101016006
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013101016006
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten leikkauspotilaan tunnistaminen varmennetaan leikkausosastolla potilaan intra- ja postoperatiivisessa vaiheessa potilaan siirtyessä leikkausosastolle, heräämöön ja takaisin vuodeosastolle. Tutkimus tehtiin yhteistyössä leikkausosaston kanssa, missä havainnointi suoritettiin. Tutkimukseen osallistui 38 tutkimusajankohtana töissä ollutta sattumanvaraisesti valikoitunutta sairaanhoitajaa. Tutkimus toteutettiin käyttäen apuna havainnointilomaketta.
Tulosten havainnollistamiseen käytetään taulukoita ja kuvioita. Viidessä prosentissa havainnointitilanteista potilaan tunnistaminen toteutui Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitoksen ohjeen mukaisesti, jolloin potilaan henkilöllisyyden varmentamiseen käytettiin potilasrannekkeen lisäksi joko potilaan nimeä tai syntymäaikaa. 45 prosentissa havainnointitilanteista potilaan henkilöllisyyttä ei varmennettu lainkaan. Potilaan henkilöllisyyden varmentamisessa on puutteita.
Aiheesta olisi tarpeellista tehdä laajempaa jatkotutkimusta, ja potilasturvallisuutta sekä potilaan tunnistamista voisi tutkia myös potilaan näkökulmasta. Riittävää potilaan henkilöllisyyden varmentamista tulisi korostaa työyksikössä, ja keinoja sen toteutumiselle tulevaisuudessa tulisi miettiä. Potilasrannekkeen hyödyntämistä potilaan tunnistamisessa tulisi korostaa. Jatkotutkimusta voisi tehdä myös sähköisten anestesiakertomusten vaikutuksesta potilaan tunnistamiseen.
Tulosten havainnollistamiseen käytetään taulukoita ja kuvioita. Viidessä prosentissa havainnointitilanteista potilaan tunnistaminen toteutui Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitoksen ohjeen mukaisesti, jolloin potilaan henkilöllisyyden varmentamiseen käytettiin potilasrannekkeen lisäksi joko potilaan nimeä tai syntymäaikaa. 45 prosentissa havainnointitilanteista potilaan henkilöllisyyttä ei varmennettu lainkaan. Potilaan henkilöllisyyden varmentamisessa on puutteita.
Aiheesta olisi tarpeellista tehdä laajempaa jatkotutkimusta, ja potilasturvallisuutta sekä potilaan tunnistamista voisi tutkia myös potilaan näkökulmasta. Riittävää potilaan henkilöllisyyden varmentamista tulisi korostaa työyksikössä, ja keinoja sen toteutumiselle tulevaisuudessa tulisi miettiä. Potilasrannekkeen hyödyntämistä potilaan tunnistamisessa tulisi korostaa. Jatkotutkimusta voisi tehdä myös sähköisten anestesiakertomusten vaikutuksesta potilaan tunnistamiseen.