Intraosseaaliyhteyden käytön soveltuvuus saattohoitopotilaan kivun hoitoon : integroitu kirjallisuuskatsaus
Pöyskö, Lasse (2013)
Pöyskö, Lasse
Lahden ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013101416109
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013101416109
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata intraosseaaliyhteyden menetelmällistä soveltuvuutta saattohoitopotilaan kivun hoitoon, sekä erilaisia intraosseaaliyhteyden käyttöön liittyviä huomioitavia tekijöitä käytettäessä menetelmää saattohoitopotilaalla. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena integroituna, kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Opinnäytetyön tavoitteena oli saattohoitopotilaan kivun hoidon ja yleisemmin koko saattohoidon kehittäminen, sekä intraosseaaliyhteyttä koskevan tiedon lisääminen.
Intraosseaaliyhteyttä on käytetty aiemmin lähinnä vain akuuttihoitotyössä. Opinnäytetyön keskeisimpänä tuloksena havaittiin, että intraosseaaliyhteyden käyttöä suositellaan kuitenkin mihin tahansa kiireettömään tai kiireelliseen potilastilanteeseen, jossa tarvitaan laskimoyhteys. Intraosseaaliyhteyden käytölle on olemassa muutamia ehdottomia vasta-aiheita, mutta nämä huomioiden se soveltuu käytettäväksi myös saattohoitopotilaan kivun hoitoon. Intraosseaaliyhteys menetelmänä on alikäytetty, vaikka sillä on runsaasti etuja ja vain vähän haittoja. Yleisesti menetelmän asettamiseen tarkoitettua välineistöä ja tietoutta menetelmän käytöstä on liian vähän. Tieteellisen tiedon puute intraosseaaliyhteyden käytön sovelluksista yhdessä komplikaatioiden pelon kanssa hidastaa intraosseaaliyhteyden käyttöönottoa.
Katsauksen tuloksena havaittiin myös, että intraosseaaliyhteyden käytön vasta-aiheina ei ole aiemmin selkeästi mainittu luustometastaaseja, joiden vaikutus intraosseaaliyhteyden asettamiseen on erityisesti saattohoidon näkökulmasta merkittävää huomioida. Opinnäytetyön pohjalta nousi myös muutamia jatkotutkimusehdotuksia. Nykyisin suositeltu intraosseaalineulan pisin käyttöaika on yksi vuorokausi, mutta pitkittyneenkään infuusion aiheuttamista komplikaatioista ei ole tutkimusnäyttöä. Käyttöaikasuositus on siten vailla tieteellistä pohjaa, joten tärkeimpänä jatkotutkimuksena tulisikin empiirisesti selvittää intraosseaaliyhteyden pisin mahdollinen turvallinen käyttöaika.
Intraosseaaliyhteyttä on käytetty aiemmin lähinnä vain akuuttihoitotyössä. Opinnäytetyön keskeisimpänä tuloksena havaittiin, että intraosseaaliyhteyden käyttöä suositellaan kuitenkin mihin tahansa kiireettömään tai kiireelliseen potilastilanteeseen, jossa tarvitaan laskimoyhteys. Intraosseaaliyhteyden käytölle on olemassa muutamia ehdottomia vasta-aiheita, mutta nämä huomioiden se soveltuu käytettäväksi myös saattohoitopotilaan kivun hoitoon. Intraosseaaliyhteys menetelmänä on alikäytetty, vaikka sillä on runsaasti etuja ja vain vähän haittoja. Yleisesti menetelmän asettamiseen tarkoitettua välineistöä ja tietoutta menetelmän käytöstä on liian vähän. Tieteellisen tiedon puute intraosseaaliyhteyden käytön sovelluksista yhdessä komplikaatioiden pelon kanssa hidastaa intraosseaaliyhteyden käyttöönottoa.
Katsauksen tuloksena havaittiin myös, että intraosseaaliyhteyden käytön vasta-aiheina ei ole aiemmin selkeästi mainittu luustometastaaseja, joiden vaikutus intraosseaaliyhteyden asettamiseen on erityisesti saattohoidon näkökulmasta merkittävää huomioida. Opinnäytetyön pohjalta nousi myös muutamia jatkotutkimusehdotuksia. Nykyisin suositeltu intraosseaalineulan pisin käyttöaika on yksi vuorokausi, mutta pitkittyneenkään infuusion aiheuttamista komplikaatioista ei ole tutkimusnäyttöä. Käyttöaikasuositus on siten vailla tieteellistä pohjaa, joten tärkeimpänä jatkotutkimuksena tulisikin empiirisesti selvittää intraosseaaliyhteyden pisin mahdollinen turvallinen käyttöaika.