Paro-hyljerobotti mahdollistamassa ikääntyvän muistisairaan ihmisen kommunikaatio- ja vuorovaikutustaitoja
Ruuskanen, Anna; Mourujärvi, Juulia (2013)
Ruuskanen, Anna
Mourujärvi, Juulia
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013101616151
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013101616151
Tiivistelmä
Ikääntyneiden määrä kasvaa ja sen myötä myös muistisairaiden ihmisten määrä lisääntyy. Muistisairauden edetessä ihmisen kommunikaatio ja vuorovaikutus muuttuu, minkä vuoksi hän tarvitsee tukea tunteiden ja tarpeiden ilmaisemiseksi. Toimintaterapian tarkoitus on mahdollistaa ikääntyvälle muistisairaalle ihmiselle osallistuminen itselle tärkeisiin toimintoihin. Paro-hyljerobotin tarkoitus on lisätä ihmisten välistä vuorovaikutusta. Parolla pyritään saavuttamaan samoja hyötyjä kuin eläinavusteisella terapialla ja toiminnalla sellaisissa paikoissa, joissa ei voida pitää oikeaa eläintä. Opinnäytetyö on osa Eheän Elämän Ehtoo (EEE) – hanketta. Hankkeen tarkoituksena on luoda vanhustyöhön ennaltaehkäiseviä ja omatoimisuutta lisääviä toimintamalleja. Niiden avulla pyritään parantamaan ikääntyvän väestön terveyttä, hyvinvointia ja omaehtoista vanhuudessa pärjäämistä. Opinnäytetyön yhteistyökumppanina on Caritas-säätiö.
Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla ikääntyvän muistisairaan ihmisen ja Paron välistä kommunikaatiota ja vuorovaikutusta. Tutkimuksen tehtävänä on kuvailla miten Paron käyttö mahdollistaa vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaitoja ikääntyvällä muistisairaalla ihmisellä. Tiedonantajana oli ikääntyvä muistisairas ihminen, jolla sairaus oli vaikuttanut kommunikaatioon ja vuorovaikutukseen. Aineisto kerättiin videoimalla vuorovaikutustilanteita, joissa tiedonantajalla oli Paro käytössään. Videoilta havainnoitiin tiedonantajan kommunikaatiota ja vuorovaikutusta. Aineisto analysoitiin teorialähtöistä sisällönanalyysia käyttäen. Analyysirunko muodostettiin Inhimillisen toiminnan malliin perustuvan Assessment of Communication and Interaction Skills (ACIS) – arviointimenetelmän pohjalta.
Tutkimustulosten mukaan Paro antaa ikääntyvälle muistisairaalle ihmiselle mahdollisuuden fyysiseen kontaktiin, joka näkyi toistuvana koskettamisena kuten silittämisenä, nyppimisenä ja puristamisena. Ikääntyvä muistisairas ihminen oli Paron kanssa katsekontaktissa jokaisella tutkimuskerralla, katsekontaktin määrä ja kesto vaihtelivat. Näiden lisäksi Paro mahdollisti itsensä ilmaisun, joka näkyi kasvojen ilmeissä ja erilaisissa äänissä kuten naurussa. Paroa käyttäessä ikääntyvä muistisairas ihminen oli vuorovaikutustilanteissa kymmeniä minuutteja, usein kauemminkin. Näin ollen Paron käyttäminen antaa ikääntyvälle muistisairaalle ihmiselle mahdollisuuden osallistua vuorovaikutukseen. Paron avulla ikääntyvä muistisairas ihminen voi ilmaista itseään, joten Paroa voidaan käyttää menetelmänä kommunikaation ja vuorovaikutuksen tukemisessa, esimerkiksi tunteiden viestinnässä. Paro mahdollistaa ikääntyvälle muistisairaalle ihmiselle hoivaamisen ja huolenpidon.
Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla ikääntyvän muistisairaan ihmisen ja Paron välistä kommunikaatiota ja vuorovaikutusta. Tutkimuksen tehtävänä on kuvailla miten Paron käyttö mahdollistaa vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaitoja ikääntyvällä muistisairaalla ihmisellä. Tiedonantajana oli ikääntyvä muistisairas ihminen, jolla sairaus oli vaikuttanut kommunikaatioon ja vuorovaikutukseen. Aineisto kerättiin videoimalla vuorovaikutustilanteita, joissa tiedonantajalla oli Paro käytössään. Videoilta havainnoitiin tiedonantajan kommunikaatiota ja vuorovaikutusta. Aineisto analysoitiin teorialähtöistä sisällönanalyysia käyttäen. Analyysirunko muodostettiin Inhimillisen toiminnan malliin perustuvan Assessment of Communication and Interaction Skills (ACIS) – arviointimenetelmän pohjalta.
Tutkimustulosten mukaan Paro antaa ikääntyvälle muistisairaalle ihmiselle mahdollisuuden fyysiseen kontaktiin, joka näkyi toistuvana koskettamisena kuten silittämisenä, nyppimisenä ja puristamisena. Ikääntyvä muistisairas ihminen oli Paron kanssa katsekontaktissa jokaisella tutkimuskerralla, katsekontaktin määrä ja kesto vaihtelivat. Näiden lisäksi Paro mahdollisti itsensä ilmaisun, joka näkyi kasvojen ilmeissä ja erilaisissa äänissä kuten naurussa. Paroa käyttäessä ikääntyvä muistisairas ihminen oli vuorovaikutustilanteissa kymmeniä minuutteja, usein kauemminkin. Näin ollen Paron käyttäminen antaa ikääntyvälle muistisairaalle ihmiselle mahdollisuuden osallistua vuorovaikutukseen. Paron avulla ikääntyvä muistisairas ihminen voi ilmaista itseään, joten Paroa voidaan käyttää menetelmänä kommunikaation ja vuorovaikutuksen tukemisessa, esimerkiksi tunteiden viestinnässä. Paro mahdollistaa ikääntyvälle muistisairaalle ihmiselle hoivaamisen ja huolenpidon.