Suomen kansalaisuuden määräytyminen ja viranomaisyhteistyö
Auranen, Inka (2013)
Auranen, Inka
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013111016785
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013111016785
Tiivistelmä
Jokaisella on oikeus kansalaisuuteen, mutta mitä kansalaisuus oikeastaan on ja kuinka sen voi saada? Tässä työssä avataan kansalaisuuden käsitettä ja tarkastellaan, kuinka Suomen kansalaisuuden voi saada syntyperäisesti. Lisäksi selvitetään viimeisimpiä kansalaisuuslakiin tehtyjä muutoksia Suomen kansalaisuuden takaisin saamiseen liittyen.
Työn toimeksiantaja on Suomen Tukholman suurlähetystö. Työn tavoitteena on selvittää viranomaisyhteistyön toimivuutta kansalaisuusasioihin ja väestörekisteröintiin liittyen. Suomen viranomaisista tarkasteltavina ovat edustuston lisäksi maistraatti ja Maahanmuuttovirasto sekä Ruotsin viranomaisista Skatteverket. Suurlähetystön kannalta olennaista on myös selvittää kaksoiskansalaisten oikeuksien toteutumista viranomaistoiminnassa.
Työn keskeisimpiä lähteitä ovat lainsäädäntö, lain esityöt, kansainväliset sopimukset sekä kansalaisuutta käsittelevä kirjallisuus ja viranomaisten verkkosivut. Tutkimuksessa on käytetty lainopillista tutkimusmenetelmää sekä kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Käytännön näkökulmaa työhön tuovat kaksi viranomaishaastattelua sekä yksi sähköpostikysely.
Yhteenvetona tutkimustuloksista voidaan todeta kansalaisuuden ilmiönä olevan niin monitahoinen, ettei sitä voi tyhjentävästi selittää, sillä se koostuu aina myös subjektiivisesta kokemuksesta. Kansalaisuuden merkitys vaihtelee yksilökohtaisesti. Ulkosuomalaisille Suomen kansalaisuus on identiteetin kriteeri, kun Suomessa asuville se voi olla itsestäänselvyys. Entisillä Suomen kansalaisilla on mahdollisuus saada Suomen kansalaisuutensa takaisin vuoden 2011 lakimuutoksen myötä. Menettely kansalaisuuden takaisin saamisessa on pyritty tekemään mahdollisimman yksinkertaiseksi.
Viranomaisyhteistyön tarkastelussa tuli ilmi, että Ruotsin ja Suomen tavat rekisteröidä väestötietoja poikkeavat toisistaan merkittävästi kaksoiskansalaisten osalta. Tämä ero rekisteröintitavoissa aiheuttaa tietokatkoksen viranomaisten välillä, mikä voi johtaa siihen, että Ruotsissa asuvien kaksoiskansalaisten oikeudet eivät toteudu.
Suomen viranomaiset ovat siirtymässä sähköiseen asiointiin perinteisen asiakirjojen postittamisen sijaan, mikä nopeuttaa toimintaa. Suoranaisia kehityskohtia Suomen viranomaisten toiminnasta ei saatu, mutta viranomaisten käsitykset toiminnan virheettömyydestä vaihtelivat suuresti.
Työn toimeksiantaja on Suomen Tukholman suurlähetystö. Työn tavoitteena on selvittää viranomaisyhteistyön toimivuutta kansalaisuusasioihin ja väestörekisteröintiin liittyen. Suomen viranomaisista tarkasteltavina ovat edustuston lisäksi maistraatti ja Maahanmuuttovirasto sekä Ruotsin viranomaisista Skatteverket. Suurlähetystön kannalta olennaista on myös selvittää kaksoiskansalaisten oikeuksien toteutumista viranomaistoiminnassa.
Työn keskeisimpiä lähteitä ovat lainsäädäntö, lain esityöt, kansainväliset sopimukset sekä kansalaisuutta käsittelevä kirjallisuus ja viranomaisten verkkosivut. Tutkimuksessa on käytetty lainopillista tutkimusmenetelmää sekä kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Käytännön näkökulmaa työhön tuovat kaksi viranomaishaastattelua sekä yksi sähköpostikysely.
Yhteenvetona tutkimustuloksista voidaan todeta kansalaisuuden ilmiönä olevan niin monitahoinen, ettei sitä voi tyhjentävästi selittää, sillä se koostuu aina myös subjektiivisesta kokemuksesta. Kansalaisuuden merkitys vaihtelee yksilökohtaisesti. Ulkosuomalaisille Suomen kansalaisuus on identiteetin kriteeri, kun Suomessa asuville se voi olla itsestäänselvyys. Entisillä Suomen kansalaisilla on mahdollisuus saada Suomen kansalaisuutensa takaisin vuoden 2011 lakimuutoksen myötä. Menettely kansalaisuuden takaisin saamisessa on pyritty tekemään mahdollisimman yksinkertaiseksi.
Viranomaisyhteistyön tarkastelussa tuli ilmi, että Ruotsin ja Suomen tavat rekisteröidä väestötietoja poikkeavat toisistaan merkittävästi kaksoiskansalaisten osalta. Tämä ero rekisteröintitavoissa aiheuttaa tietokatkoksen viranomaisten välillä, mikä voi johtaa siihen, että Ruotsissa asuvien kaksoiskansalaisten oikeudet eivät toteudu.
Suomen viranomaiset ovat siirtymässä sähköiseen asiointiin perinteisen asiakirjojen postittamisen sijaan, mikä nopeuttaa toimintaa. Suoranaisia kehityskohtia Suomen viranomaisten toiminnasta ei saatu, mutta viranomaisten käsitykset toiminnan virheettömyydestä vaihtelivat suuresti.