Painehaavojen riskiluokitusmittareiden kartoitus : kirjallisuuskatsaus
Virtanen, Tania (2013)
Virtanen, Tania
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013111216895
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013111216895
Tiivistelmä
Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää mitä haasteita painehaavojen riskiluokitusmittareiden käytössä on. Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa riskiluokitusmittareiden haasteet ja tuoda niitä hoitohenkilökunnan tietoisuuteen, jotta riskiluokitusmittareiden käyttöä voidaan kehittää luotettavammaksi. Tutkimuskysymys oli: Mitä haasteita painehaavojen riskimittareiden käytössä on kirjallisuuden mukaan?
Tutkimusmenetelmäksi valittiin kvalitatiivinen tutkimus. Aineisto kerättiin perinteisellä kirjallisuuskatsauksella jonka sisältö analysoitiin tutkimuskysymyksen teeman mukaisesti. Aineiston keruu tehtiin CINAHL, Medline Ovid, Cochrane Library ja Medic tietokannoista. Mukaan otettiin tieteelliset julkaisut, jotka käsittelivät olemassa olevien painehaavojen riskiluokituksia aikuisilla potilailla sairaalan vuodeosastoilla. Mukaan ei otettu tutkimuksia, jotka käsittelivät avohoitoa, vanhainkoteja tai teho- ja akuuttihoitoa. Haut tehtiin joulukuun 2012 aikana ja mukaan otettiin yhteensä seitsemän tutkimusta. Aineisto analysoitiin deduktiivisella sisällön analyysillä.
Tuloksista kävi ilmi, että mittareiden reliabilitettiiä ja validiteettiä on tutkittu ja useissa hoitotyön suosituksissa suositellaan painehaavojen riskimittareiden käyttöä. Tuloksista nousi kuitenkin esiin haasteita mittareiden käyttöön. Tutkimusten mukaan mittarit saattavat johtaa turhiin ennaltaehkäiseviin toimiin sekä vääriin potilasluokituksiin. Tällöin riskipotilaat jäävät ilman tarvitsemaansa hoitoa kun taas resurssit käytetään väärin potilaisiin, jotka eivät niitä tarvitse. Osassa tutkimuksia todettiin, että riskimittareiden avulla ei pystytä ennakoimaan painehaavojen syntymistä ja osassa jopa todettiin, että riskimittareiden toimivuudesta ei ole riittävää näyttöä. Toisissa tutkimuksissa todettiin riskimittareiden käytön vähentävän painehaavoja, mutta epäselvää on johtuuko se varsinaisesti riskimittareiden käytöstä vai esimerkiksi henkilöstön koulutuksesta. Riskimittareiden myös todettiin yliarvioivan painehaavojen riskiä ja johtavan näin turhiin ennaltaehkäiseviin hoitotoimenpiteisiin.
Painehaavojen riskimittareiden haasteiden tiedostaminen on tärkeää, jotta mittareiden käyttöä pystytään tehostamaan ja lisäämän niiden käytön luotettavuutta. Suurin haaste riskimittareiden käytössä on virheelliset potilasluokittelut ja niistä johtuva resurssien väärinkohdistaminen. Jatkotutkimuksia kuitenkin tarvitaan siitä, miten hoitohenkilökuntaa tulisi kouluttaa riskiluokitusmittareiden käyttöön ja miten hoitohenkilökunnan resurssit saadaan oikein kohdennettua.
Tutkimusmenetelmäksi valittiin kvalitatiivinen tutkimus. Aineisto kerättiin perinteisellä kirjallisuuskatsauksella jonka sisältö analysoitiin tutkimuskysymyksen teeman mukaisesti. Aineiston keruu tehtiin CINAHL, Medline Ovid, Cochrane Library ja Medic tietokannoista. Mukaan otettiin tieteelliset julkaisut, jotka käsittelivät olemassa olevien painehaavojen riskiluokituksia aikuisilla potilailla sairaalan vuodeosastoilla. Mukaan ei otettu tutkimuksia, jotka käsittelivät avohoitoa, vanhainkoteja tai teho- ja akuuttihoitoa. Haut tehtiin joulukuun 2012 aikana ja mukaan otettiin yhteensä seitsemän tutkimusta. Aineisto analysoitiin deduktiivisella sisällön analyysillä.
Tuloksista kävi ilmi, että mittareiden reliabilitettiiä ja validiteettiä on tutkittu ja useissa hoitotyön suosituksissa suositellaan painehaavojen riskimittareiden käyttöä. Tuloksista nousi kuitenkin esiin haasteita mittareiden käyttöön. Tutkimusten mukaan mittarit saattavat johtaa turhiin ennaltaehkäiseviin toimiin sekä vääriin potilasluokituksiin. Tällöin riskipotilaat jäävät ilman tarvitsemaansa hoitoa kun taas resurssit käytetään väärin potilaisiin, jotka eivät niitä tarvitse. Osassa tutkimuksia todettiin, että riskimittareiden avulla ei pystytä ennakoimaan painehaavojen syntymistä ja osassa jopa todettiin, että riskimittareiden toimivuudesta ei ole riittävää näyttöä. Toisissa tutkimuksissa todettiin riskimittareiden käytön vähentävän painehaavoja, mutta epäselvää on johtuuko se varsinaisesti riskimittareiden käytöstä vai esimerkiksi henkilöstön koulutuksesta. Riskimittareiden myös todettiin yliarvioivan painehaavojen riskiä ja johtavan näin turhiin ennaltaehkäiseviin hoitotoimenpiteisiin.
Painehaavojen riskimittareiden haasteiden tiedostaminen on tärkeää, jotta mittareiden käyttöä pystytään tehostamaan ja lisäämän niiden käytön luotettavuutta. Suurin haaste riskimittareiden käytössä on virheelliset potilasluokittelut ja niistä johtuva resurssien väärinkohdistaminen. Jatkotutkimuksia kuitenkin tarvitaan siitä, miten hoitohenkilökuntaa tulisi kouluttaa riskiluokitusmittareiden käyttöön ja miten hoitohenkilökunnan resurssit saadaan oikein kohdennettua.