Vanhemmat lapsen tukena arkena ja vapaa-aikana
Silta-aho, Susanna; Palovaara, Nadja (2009)
Silta-aho, Susanna
Palovaara, Nadja
Laurea-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912026737
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912026737
Tiivistelmä
LAUREA-AMMATTIKORKEAKOULU TIIVISTELMÄ
Hyvinkään Laurea
Hoitotyön koulutusohjelma
Palovaara Nadja
Silta-aho Susanna
VANHEMMAT LAPSEN TUKENA ARKENA JA VAPAA-AIKANA
Vuosi 2009 Sivumäärä 52
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää vanhempien osallistumista lapsensa vapaa-aikaan. Vanhemmilta kysyttiin, miten he osallistuvat lapsen arkeen tuen antajina sekä rajojen ja sääntöjen asettajina. Lisäksi selvitettiin, miten vanhemmat kokevat perheen ja kodin tukevan lasta. Työn tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa nuoren kasvua sekä kehitystä tukevaa ja ennaltaehkäisevää toimintaa.
Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisena, eli määrällisenä kyselytutkimuksena. Kohderyhmänä olivat hyvinkääläiset kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisten lasten vanhemmat. Aineisto kerättiin keväällä 2009 yhdessä hyvinkääläisessä koulussa. Kyselylomakkeet jaettiin ennen tuntien alkua luokissa koululaisille ja heitä pyydettiin toimittamaan lomakkeet vanhemmille vastattavaksi. Kyselylomakkeita jaettiin 90 kpl ja niitä palautui vastattuna 26. Aineisto analysoitiin SPSS-tilasto-ohjelman avulla.
Vanhempien antama tuki oli tärkeää lapsen itseluottamuksen (n=24), päätöksentekotaidon kehittymisen (n=25) sekä läheisyyden tunteen (n=25) vuoksi. Vanhempien mielestä lapselle oli tärkeää antaa arvostusta (n=25), osoittaa välittämistä (n=24), hyväksyntää (n=25), kannustusta (n=26), lämpöä ja rakkautta (n=25) sekä luoda turvallisuutta (n=24). Lasta tuettiin sääntöjen ja rajojen avulla (n=26) sekä antamalla elämänohjeita ja olemalla aikuisen mallina (n=21). Vanhempien mukaan lapsen kanssa oli helppo puhua kouluun liittyvistä asioista (n=26), lapsen mieltä painavista huolista (n=25). Yhtä helppoa ei ollut puhua ihmissuhteista (n=19), lasta surettavista asioista (n=19), päihteistä (n=17) ja seksuaalisuuteen liittyvistä asioista (n=15). Vanhempien mukaan lapsi keskusteli tärkeistä asioista mieluiten äidin (n=22), ystävien (n=16), sisarusten (n=11) ja isän (n=10) kanssa. Vanhempien mukaan viidennes (n=5) lapsista oli kokeillut tupakkaa ja kolmasosa (n=9) alkoholia. Päivittäin tupakoivia lapsia tässä aineistossa oli kaksi. Vanhemmat osallistuivat lastensa harrastuksiin auttamalla rahallisesti (n=20), kannustamalla osallistumaan (n=20), kuljettamalla harrastuksiin (n=20), olemalla mukana harrastuksissa (n=14) ja kertomalla sopivista harrastusmuodoista (n=10). Reilu kaksi kolmannesta (n=19) tunsi melkein kaikki lapsensa ystävät ja puolet (n=13) vanhemmista tiesi, missä lapsi viettää aikansa kodin ulkopuolella iltaisin. Vanhemmat kysyivät joko päivittäin (n=21), viikoittain (n=4) tai eivät kysyneet lainkaan (n=1) lapsen vapaa-ajan vietosta. Useimmiten lasta koskevia sääntöjä ja rajoja asettivat vanhemmat yhdessä (n= 12) tai perheen äiti (n=8). Isä rajojen asettajana (n=1) mainittiin harvoin. Lapsen mukanaolo sääntöjen laadinnassa oli myös harvinaista. Lapsen mukanaolo sääntöjen laadinnassa oli myös harvinaista. Tässä aineistossa kolmessa perheessä lasta koskevat säännöt laadittiin yhdessä.
Tämän aineiston mukaan vanhemmat olivat kiinnostuneita lapsestaan ja hänen elämästään. Tuloksien perusteella vanhempien ei aina ollut helppoa keskustella lapsen kanssa päihteisiin ja seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Jos aihepiiristä käytävä keskustelu tapahtuu ainoastaan kaveripiirissä, jää nuorelta puuttumaan aikuisen tuki. Sekä vanhemmat, että koululaiset tarvitsevat tukea ja ohjausta perheessä käytävään keskusteluun. Vanhemmat toivoivat lisää yhteistä aikaa perheen kanssa, heille voisi järjestää yhteisiä tapahtumia ja harrastusmahdollisuuksia. Tämän tutkimuksen aineisto oli pieni. Jatkossa voitaisiin tehdä vastaavanlainen tut-kimus muutamalla paikkakunnalla samanaikaisesti, jolloin on mahdollista saada suurempi aineisto ja yleistettävää tietoa perheitä tukevan toiminnan suunnittelun perustaksi.
Asiasanat: vanhemmuus, tuki, säännöt
Hyvinkään Laurea
Hoitotyön koulutusohjelma
Palovaara Nadja
Silta-aho Susanna
VANHEMMAT LAPSEN TUKENA ARKENA JA VAPAA-AIKANA
Vuosi 2009 Sivumäärä 52
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää vanhempien osallistumista lapsensa vapaa-aikaan. Vanhemmilta kysyttiin, miten he osallistuvat lapsen arkeen tuen antajina sekä rajojen ja sääntöjen asettajina. Lisäksi selvitettiin, miten vanhemmat kokevat perheen ja kodin tukevan lasta. Työn tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa nuoren kasvua sekä kehitystä tukevaa ja ennaltaehkäisevää toimintaa.
Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisena, eli määrällisenä kyselytutkimuksena. Kohderyhmänä olivat hyvinkääläiset kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisten lasten vanhemmat. Aineisto kerättiin keväällä 2009 yhdessä hyvinkääläisessä koulussa. Kyselylomakkeet jaettiin ennen tuntien alkua luokissa koululaisille ja heitä pyydettiin toimittamaan lomakkeet vanhemmille vastattavaksi. Kyselylomakkeita jaettiin 90 kpl ja niitä palautui vastattuna 26. Aineisto analysoitiin SPSS-tilasto-ohjelman avulla.
Vanhempien antama tuki oli tärkeää lapsen itseluottamuksen (n=24), päätöksentekotaidon kehittymisen (n=25) sekä läheisyyden tunteen (n=25) vuoksi. Vanhempien mielestä lapselle oli tärkeää antaa arvostusta (n=25), osoittaa välittämistä (n=24), hyväksyntää (n=25), kannustusta (n=26), lämpöä ja rakkautta (n=25) sekä luoda turvallisuutta (n=24). Lasta tuettiin sääntöjen ja rajojen avulla (n=26) sekä antamalla elämänohjeita ja olemalla aikuisen mallina (n=21). Vanhempien mukaan lapsen kanssa oli helppo puhua kouluun liittyvistä asioista (n=26), lapsen mieltä painavista huolista (n=25). Yhtä helppoa ei ollut puhua ihmissuhteista (n=19), lasta surettavista asioista (n=19), päihteistä (n=17) ja seksuaalisuuteen liittyvistä asioista (n=15). Vanhempien mukaan lapsi keskusteli tärkeistä asioista mieluiten äidin (n=22), ystävien (n=16), sisarusten (n=11) ja isän (n=10) kanssa. Vanhempien mukaan viidennes (n=5) lapsista oli kokeillut tupakkaa ja kolmasosa (n=9) alkoholia. Päivittäin tupakoivia lapsia tässä aineistossa oli kaksi. Vanhemmat osallistuivat lastensa harrastuksiin auttamalla rahallisesti (n=20), kannustamalla osallistumaan (n=20), kuljettamalla harrastuksiin (n=20), olemalla mukana harrastuksissa (n=14) ja kertomalla sopivista harrastusmuodoista (n=10). Reilu kaksi kolmannesta (n=19) tunsi melkein kaikki lapsensa ystävät ja puolet (n=13) vanhemmista tiesi, missä lapsi viettää aikansa kodin ulkopuolella iltaisin. Vanhemmat kysyivät joko päivittäin (n=21), viikoittain (n=4) tai eivät kysyneet lainkaan (n=1) lapsen vapaa-ajan vietosta. Useimmiten lasta koskevia sääntöjä ja rajoja asettivat vanhemmat yhdessä (n= 12) tai perheen äiti (n=8). Isä rajojen asettajana (n=1) mainittiin harvoin. Lapsen mukanaolo sääntöjen laadinnassa oli myös harvinaista. Lapsen mukanaolo sääntöjen laadinnassa oli myös harvinaista. Tässä aineistossa kolmessa perheessä lasta koskevat säännöt laadittiin yhdessä.
Tämän aineiston mukaan vanhemmat olivat kiinnostuneita lapsestaan ja hänen elämästään. Tuloksien perusteella vanhempien ei aina ollut helppoa keskustella lapsen kanssa päihteisiin ja seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Jos aihepiiristä käytävä keskustelu tapahtuu ainoastaan kaveripiirissä, jää nuorelta puuttumaan aikuisen tuki. Sekä vanhemmat, että koululaiset tarvitsevat tukea ja ohjausta perheessä käytävään keskusteluun. Vanhemmat toivoivat lisää yhteistä aikaa perheen kanssa, heille voisi järjestää yhteisiä tapahtumia ja harrastusmahdollisuuksia. Tämän tutkimuksen aineisto oli pieni. Jatkossa voitaisiin tehdä vastaavanlainen tut-kimus muutamalla paikkakunnalla samanaikaisesti, jolloin on mahdollista saada suurempi aineisto ja yleistettävää tietoa perheitä tukevan toiminnan suunnittelun perustaksi.
Asiasanat: vanhemmuus, tuki, säännöt