B-luokan kansalainen? : dokumenttielokuva kahdesta entisestä huumeriippuvaisesta ja huumeriippuvaisen omaisesta sekä heidän kokemuksistaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista ja kohtelusta
Laine, Rebekka (2013)
Laine, Rebekka
Lahden ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112017492
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112017492
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni on toiminnallinen opinnäytetyö, joka koostuu raporttiosuudesta ja toiminnallisesta osuudesta. Tuotokseni oli dokumenttielokuva, jossa kaksi entistä huumeriippuvaista ja huumeriippuvaisen omainen saavat vuoron puhua.
Kuvasin haastattelutilanteet videokameralla, joista editoitiin yhteistyössä Same-Eyes Oy:n kanssa ehyt 35 minuuttia kestävä kokonaisuus. Dokumenttielokuva sisältää myös itse tekemääni musiikkia ja erilaisia maisemia, joita kuvasin. Opinnäytetyön raporttiosuudessa olen käsitellyt huumeriippuvuutta ja sen hoitomuotoja, sekä huumeriippuvaisten ja heidän omaistensa kohtaamista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten asenteita päihteidenkäyttäjiä kohtaan. Raportissa olen käsitellyt myös dokumenttielokuvan tuottamisprosessia.
Huumeriippuvaisen omaisen haastattelussa esiin nousi hänen lapsensa vaikea huumeriippuvuus, jonka sisäistämisessä kesti kauan. Omainen haki itse apua a-klinikalta, mutta hänen lapsensa hoitopaikoissa häntä ei koskaan huomioitu. Keskeisiksi asioiksi nousi myös huumeriippuvaisten hoitoonpääsemisen vaikeus ja hoitohenkilökunnan asiaton kohtelu hänen lastaan kohtaan. Hän nosti esille, miten huumeriippuvaisen perhe sairastuu huumeriippuvaisen rinnalla.
Kaksi entistä huumeriippuvaista kertovat huumeriippuvuudestaan, johon on liittynyt rikollisuus, paha olo, syrjäytyminen, väsymys, syyllisyys ja häpeä. Hoitoon hakeutumisen syitä on ollut heidän lapsensa, halu elää ja lopettaa huumeiden käyttö. Kuitenkin hoitoon pääsemisen vaikeus ja sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten huono kohtelu ja epäluottamus ovat osaltaan vaikeuttaneet heidän toipumisprosessiaan. Tulevilta sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta he toivovat suurempaa tietämystä huumeista ja huumeriippuvuudesta ja sitä, että he näkisivät ihmisen huumeriippuvuuden takana.
Johtopäätöksenä voin todeta teoriatiedon ja haastattelujen perusteella, että huumeriippuvaisten omaiset tarvitsevat enemmän huomiota sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden piirissä ja erilaisia tukimuotoja käsitelläkseen asioita. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset ja opiskelijat tarvitsevat kattavampaa koulutusta huumeista ja huumeriippuvaisten hoidosta, koska huumeriippuvaisten ongelmat voivat ulottua elämän jokaiselle osa-alueelle. Riittävää koulutusta tarvitaan myös siksi, koska se lisää ymmärrystä ja koulutuksen avulla voidaan vaikuttaa myös mahdollisiin negatiivisiin asenteisiin huumeriippuvaisia kohtaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden yhteistyötä tulisi tehostaa, jotta huumeriippuvaiset saisivat kokonaisvaltaista apua ja hoitoa.
Kuvasin haastattelutilanteet videokameralla, joista editoitiin yhteistyössä Same-Eyes Oy:n kanssa ehyt 35 minuuttia kestävä kokonaisuus. Dokumenttielokuva sisältää myös itse tekemääni musiikkia ja erilaisia maisemia, joita kuvasin. Opinnäytetyön raporttiosuudessa olen käsitellyt huumeriippuvuutta ja sen hoitomuotoja, sekä huumeriippuvaisten ja heidän omaistensa kohtaamista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten asenteita päihteidenkäyttäjiä kohtaan. Raportissa olen käsitellyt myös dokumenttielokuvan tuottamisprosessia.
Huumeriippuvaisen omaisen haastattelussa esiin nousi hänen lapsensa vaikea huumeriippuvuus, jonka sisäistämisessä kesti kauan. Omainen haki itse apua a-klinikalta, mutta hänen lapsensa hoitopaikoissa häntä ei koskaan huomioitu. Keskeisiksi asioiksi nousi myös huumeriippuvaisten hoitoonpääsemisen vaikeus ja hoitohenkilökunnan asiaton kohtelu hänen lastaan kohtaan. Hän nosti esille, miten huumeriippuvaisen perhe sairastuu huumeriippuvaisen rinnalla.
Kaksi entistä huumeriippuvaista kertovat huumeriippuvuudestaan, johon on liittynyt rikollisuus, paha olo, syrjäytyminen, väsymys, syyllisyys ja häpeä. Hoitoon hakeutumisen syitä on ollut heidän lapsensa, halu elää ja lopettaa huumeiden käyttö. Kuitenkin hoitoon pääsemisen vaikeus ja sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten huono kohtelu ja epäluottamus ovat osaltaan vaikeuttaneet heidän toipumisprosessiaan. Tulevilta sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta he toivovat suurempaa tietämystä huumeista ja huumeriippuvuudesta ja sitä, että he näkisivät ihmisen huumeriippuvuuden takana.
Johtopäätöksenä voin todeta teoriatiedon ja haastattelujen perusteella, että huumeriippuvaisten omaiset tarvitsevat enemmän huomiota sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden piirissä ja erilaisia tukimuotoja käsitelläkseen asioita. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset ja opiskelijat tarvitsevat kattavampaa koulutusta huumeista ja huumeriippuvaisten hoidosta, koska huumeriippuvaisten ongelmat voivat ulottua elämän jokaiselle osa-alueelle. Riittävää koulutusta tarvitaan myös siksi, koska se lisää ymmärrystä ja koulutuksen avulla voidaan vaikuttaa myös mahdollisiin negatiivisiin asenteisiin huumeriippuvaisia kohtaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden yhteistyötä tulisi tehostaa, jotta huumeriippuvaiset saisivat kokonaisvaltaista apua ja hoitoa.