Vanhempien kokemus tiedonsaanti- ja osallistumisoikeutensa toteutumisesta lapsensa natiiviröntgentutkimuksen oikeutusarvioinnin yhteydessä
Perttu, Anne; Mahajan, Helena (2013)
Perttu, Anne
Mahajan, Helena
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112017575
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112017575
Tiivistelmä
Erityisesti lapsilla pienikin säteilyannos lisää säteilyn satunnaisten haittavaikutusten riskiä, joten lähettävän lääkärin on harkittava röntgentutkimuksen oikeutus huolellisesti. Lapsen röntgentutkimuksen yhteydessä vanhempia tulee informoida tutkimuksesta.
Tutkimuksemme tarkoituksena on selvittää, miten vanhempien oikeus osallistua lapsensa natiiviröntgentutkimuksen oikeutusarviontiin heidän omasta mielestään toteutuu ja millaisena he haluaisivat sen toteutuvan. Tässä tutkimuksessa vanhempien oikeudella osallistua lapsensa natiiviröntgentutkimuksen oikeutusarviointiin tarkoitetaan vanhempien oikeutta tiedonsaantiin tutkimuksen tarpeellisuudesta, säteilyaltistuksesta ja vaihtoehtoisista tutkimusmenetelmistä, sekä oikeutta tiedonantoon voidakseen osallistua päätöksentekoon lapsensa natiiviröntgentutkimuksesta yhteisymmärryksessä hoitohenkilökunnan kanssa.
Aineisto kerättiin kyselylomakkeella 0–12-vuotiasta lastaan natiiviröntgentutkimuksessa käyttäneiltä vanhemmilta (n=41). Kysely toteutettiin Oulun yliopistollisessa sairaalassa.
Tutkimustulosten mukaan suurin osa vanhemmista koki saaneensa tietoa natiiviröntgentutkimuksen tarpeellisuudesta riittävästi ja ymmärrettävällä tavalla. Säteilyannoksesta ja vaihtoehtoisista tutkimusmenetelmistä vanhemmat puolestaan eivät saaneet tietoa riittävästi eivätkä ymmärrettävällä tavalla. Vain pienelle osalle vanhemmista oli kerrottu säteilyn käytöstä tutkimuksessa. Vastaajista 83 % (n=34) ei ollut saanut tietoa, tai ei osannut sanoa, oliko saanut tietoa säteilyn käytöstä.
Vanhemmista 17 % (n=7) oli keskustellut lähettävän lääkärin kanssa lapselle aiemmin tehtyjen röntgentutkimusten määrästä. Suurin osa vanhemmista sai kertoa lapsensa oireista riittävästi lähettävälle lääkärille ja keskustella riittävästi lähettävän lääkärin kanssa lapsen natiiviröntgentutkimuksen tarpeellisuudesta.
Melkein kaikki vanhemmat toivoivat saavansa tietoa röntgentutkimuksen tarpeellisuudesta, säteilyannoksen suuruudesta ja vaihtoehtoisista tutkimusmenetelmistä. Kolme neljäsosaa toivoi saavansa tämän tiedon lähettävältä lääkäriltä.
Jatkotutkimushaasteena on laatia vanhemmille tarkoitettu informaatiolehtinen röntgentutkimusten säteilyaltistuksesta ja säteilyn terveysvaikutuksista. Toinen jatkotutkimushaaste on tehdä haastattelututkimus nuorille, joilla on skolioosi, tai muille lapsuudessa paljon kuvatuille nuorille aikuisille.
Tutkimuksemme tarkoituksena on selvittää, miten vanhempien oikeus osallistua lapsensa natiiviröntgentutkimuksen oikeutusarviontiin heidän omasta mielestään toteutuu ja millaisena he haluaisivat sen toteutuvan. Tässä tutkimuksessa vanhempien oikeudella osallistua lapsensa natiiviröntgentutkimuksen oikeutusarviointiin tarkoitetaan vanhempien oikeutta tiedonsaantiin tutkimuksen tarpeellisuudesta, säteilyaltistuksesta ja vaihtoehtoisista tutkimusmenetelmistä, sekä oikeutta tiedonantoon voidakseen osallistua päätöksentekoon lapsensa natiiviröntgentutkimuksesta yhteisymmärryksessä hoitohenkilökunnan kanssa.
Aineisto kerättiin kyselylomakkeella 0–12-vuotiasta lastaan natiiviröntgentutkimuksessa käyttäneiltä vanhemmilta (n=41). Kysely toteutettiin Oulun yliopistollisessa sairaalassa.
Tutkimustulosten mukaan suurin osa vanhemmista koki saaneensa tietoa natiiviröntgentutkimuksen tarpeellisuudesta riittävästi ja ymmärrettävällä tavalla. Säteilyannoksesta ja vaihtoehtoisista tutkimusmenetelmistä vanhemmat puolestaan eivät saaneet tietoa riittävästi eivätkä ymmärrettävällä tavalla. Vain pienelle osalle vanhemmista oli kerrottu säteilyn käytöstä tutkimuksessa. Vastaajista 83 % (n=34) ei ollut saanut tietoa, tai ei osannut sanoa, oliko saanut tietoa säteilyn käytöstä.
Vanhemmista 17 % (n=7) oli keskustellut lähettävän lääkärin kanssa lapselle aiemmin tehtyjen röntgentutkimusten määrästä. Suurin osa vanhemmista sai kertoa lapsensa oireista riittävästi lähettävälle lääkärille ja keskustella riittävästi lähettävän lääkärin kanssa lapsen natiiviröntgentutkimuksen tarpeellisuudesta.
Melkein kaikki vanhemmat toivoivat saavansa tietoa röntgentutkimuksen tarpeellisuudesta, säteilyannoksen suuruudesta ja vaihtoehtoisista tutkimusmenetelmistä. Kolme neljäsosaa toivoi saavansa tämän tiedon lähettävältä lääkäriltä.
Jatkotutkimushaasteena on laatia vanhemmille tarkoitettu informaatiolehtinen röntgentutkimusten säteilyaltistuksesta ja säteilyn terveysvaikutuksista. Toinen jatkotutkimushaaste on tehdä haastattelututkimus nuorille, joilla on skolioosi, tai muille lapsuudessa paljon kuvatuille nuorille aikuisille.