"Tietenkin ettei tuu aika pitkäksi... ei tule vapaa-ajan ongelmaa!" : aktiivisen vapaa-ajanvieton merkitys kolmasikäläisten hyvinvointiin Koskella Tl ja Liedossa
Strömberg, Sari (2013)
Strömberg, Sari
Turun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112017587
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112017587
Tiivistelmä
Terveiden ja toimintakykyisten ikäihmisten määrä maassamme on kasvamassa koko ajan ja nämä kolmasikäläiset ovat enenevässä määrin itse ylläpitämässä omaa hyvinvointiaan. Tämän päivän ikäihmiset ovat aktiivisia, terveitä ja toimintakykyisiä, heillä on halu vaikuttaa yhteiskunnassamme. Ikäihmiset osaavat vaatia ja he ovat itse valmiita panostamaan omaan hyvinvointiinsa. Vapaa-ajan toiminta on asia, jonka merkitystä hyvinvointiin on tutkittu vähän. Se kiinnostaa minua ja siksi lähdin mukaan sosiaalialan koulutusohjelman yliopettajan Kari Salosen tutkimusryhmään, jonka tutkimuksen kohteena on vapaa-ajan aktiviteettien merkitys kolmasikäläisten hyvinvoinnin ylläpitäjänä Varsinais-Suomessa.
Kyseessä on kvalitatiivinen tutkimus, johon keräsin aineiston haastattelemalla koskelaisia ja lietolaisia 65–85 vuotta täyttäneitä kolmasikäläisiä, jotka eivät ole säännöllisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen piirissä ja jotka viettävät toimintakykynsä puolesta varsin aktiivista vanhuutta. Tässä tutkimuksessa mielenkiinto kohdentuu kirkolliseen toimintaan sekä järjestötoimintaan. Nauhoitin tekemäni haastattelut ja myöhemmin litteroin haastattelut jolloin, analyysi ja teemoittelu oli helpompaa.
Eläkkeellä ollessa omaa aikaa on runsaasti ja sen saa käyttää miten itse haluaa. Kotona istuessa aika tulee pitkäksi ja olo alkaa tuntua yksinäiseltä, joten nämä ihmiset kaipaavat päiviinsä sisältöä ja arkeensa vaihtelua. Tekemäni tutkimuksen mukaan kolmasikäläiset kokevat virkistyvänsä vapaa-ajan aktiviteeteistä ja hyvinvointia edistävistä asioista nousivat esille muiden ihmisten tapaaminen, vaihtelu, kokemusten jakaminen, elämyksien järjestäminen muille, oma saaminen sekä tunne siitä että on voinut olla avuksi. Tärkeää on, että harrastukset lähtevät omasta kiinnostuksesta ja jaksamisesta, tosin ikäihmiset uskaltavat ja osaavat kyllä kieltäytyäkin.
Sosionomin rooli on mielestäni rohkaista kolmasikäläisiä ylläpitämään sosiaalisia suhteita ja viettämään aktiivista elämää, jotta toimintakyky pysyisi yllä. Tällöin ikäihmiset pystyvät asumaan omissa kodeissaan ja selviytymään päivittäisistä askareistaan itsenäisesti mahdollisimman pitkään. Sosionomin on myös hyvä kyetä poimimaan asiakkaistaan ne, jotka syystä tai toisesta ovat vaarassa syrjäytyä aktiivisesta elämästä. Tällaisia vanhuksia pitää neuvoa ja tukea saamaan elämästä mielekäs, sosiaalisesti rikas, elämyksiä antava ja elämisen arvoinen.
Kyseessä on kvalitatiivinen tutkimus, johon keräsin aineiston haastattelemalla koskelaisia ja lietolaisia 65–85 vuotta täyttäneitä kolmasikäläisiä, jotka eivät ole säännöllisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen piirissä ja jotka viettävät toimintakykynsä puolesta varsin aktiivista vanhuutta. Tässä tutkimuksessa mielenkiinto kohdentuu kirkolliseen toimintaan sekä järjestötoimintaan. Nauhoitin tekemäni haastattelut ja myöhemmin litteroin haastattelut jolloin, analyysi ja teemoittelu oli helpompaa.
Eläkkeellä ollessa omaa aikaa on runsaasti ja sen saa käyttää miten itse haluaa. Kotona istuessa aika tulee pitkäksi ja olo alkaa tuntua yksinäiseltä, joten nämä ihmiset kaipaavat päiviinsä sisältöä ja arkeensa vaihtelua. Tekemäni tutkimuksen mukaan kolmasikäläiset kokevat virkistyvänsä vapaa-ajan aktiviteeteistä ja hyvinvointia edistävistä asioista nousivat esille muiden ihmisten tapaaminen, vaihtelu, kokemusten jakaminen, elämyksien järjestäminen muille, oma saaminen sekä tunne siitä että on voinut olla avuksi. Tärkeää on, että harrastukset lähtevät omasta kiinnostuksesta ja jaksamisesta, tosin ikäihmiset uskaltavat ja osaavat kyllä kieltäytyäkin.
Sosionomin rooli on mielestäni rohkaista kolmasikäläisiä ylläpitämään sosiaalisia suhteita ja viettämään aktiivista elämää, jotta toimintakyky pysyisi yllä. Tällöin ikäihmiset pystyvät asumaan omissa kodeissaan ja selviytymään päivittäisistä askareistaan itsenäisesti mahdollisimman pitkään. Sosionomin on myös hyvä kyetä poimimaan asiakkaistaan ne, jotka syystä tai toisesta ovat vaarassa syrjäytyä aktiivisesta elämästä. Tällaisia vanhuksia pitää neuvoa ja tukea saamaan elämästä mielekäs, sosiaalisesti rikas, elämyksiä antava ja elämisen arvoinen.