PÄIHDEHOITAJATOIMINNAN KÄYNNISTYMINEN JYVÄSKYLÄN YHTEISTOIMINTA-ALUEEN TERVEYSASEMILLA
Björkqvist, Suvi (2013)
Björkqvist, Suvi
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2013
Creative Commons Attribution-NonCommercial-NoDerivs 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112518185
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112518185
Tiivistelmä
Päihteiden käytön varhaista tunnistamista ja hoitoa perusterveydenhuollossa tulee tehostaa. Tähän tavoitteeseen tähtää myös päihdehoitajien jalkauttaminen terveysasemille. Jyväskylässä päihdehoitajatoiminta alkoi syksyllä 2012. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia kuinka toiminta toteutuu lääkäreiden, sairaanhoitajien ja päihdehoitajien kokemana, ja kuinka sitä tulee kehittää. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää toiminnan kehittämisessä. Tutkimus toteutettiin laadullisena. Teemahaastattelut tehtiin toukokuussa 2013 kirjallisuuteen ja päihdehoitajatoiminnan toimintamalliin perehtymisen jälkeen. Ryhmähaastatteluita toteutui neljä ja yksilöhaastatteluita yksi. Analyysimenetelmänä käytettiin induktiivista, aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Tutkimuksen mukaan alkoholiongelman tunnistaminen tapahtuu päivystys- ja vastaanottokäyntien yhteydessä yleisimmin kysymällä asiakkaalta alkoholin käytöstä. Alkoholi mini-intervention sisältö vaihtelee työntekijöiden välillä. Asiakas ohjautuu päihdehoitajalle silloin kun työntekijä tai asiakas itse arvio sen tarpeelliseksi. Päihdehoitajalle ohjautuu alkoholin riskikäyttäjien lisäksi päihderiippuvaisia ja sekakäyttäjiä. Lääkärit ja sairaanhoitajat toivovat että päihdehoitaja on terveysasemalla läsnä, helposti ja nopeasti hyödynnettävissä, ja että hänen asiantuntemuksensa on laaja-alaisesti käytössä kaikkien päihteiden käyttäjien hoidossa. Päihdehoitajat toivovat työnsä selkiyttämistä, esimiestyön kehittämistä ja työntekijöiden päihdetyön osaamisen lisäämistä.
Opinnäytetyön johtopäätöksenä esitetään, että lääkäreiden ja sairaanhoitajien osaamista alkoholin käytöstä kysymisessä, mini-intervention toteuttamisessa ja päihdehoitajalle ohjaamisessa tulee yhdenmukaistaa. Tärkeää on myös päihdehoitajien työn selkiyttäminen. Työn selkiyttämiseksi tarvitaan esimiehiltä toiminnan vahvaa haltuunottoa. Päihdehoitajatoiminnan tulee olla matalan kynnyksen toimintaa. Jatkossa tarvitaan tutkimustuloksia myös asiakkaiden näkökulmasta. Tärkeää olisi saada käyttöön luotettavia mittareita vaikuttavuuden ja laadun arviointiin.
Tutkimuksen mukaan alkoholiongelman tunnistaminen tapahtuu päivystys- ja vastaanottokäyntien yhteydessä yleisimmin kysymällä asiakkaalta alkoholin käytöstä. Alkoholi mini-intervention sisältö vaihtelee työntekijöiden välillä. Asiakas ohjautuu päihdehoitajalle silloin kun työntekijä tai asiakas itse arvio sen tarpeelliseksi. Päihdehoitajalle ohjautuu alkoholin riskikäyttäjien lisäksi päihderiippuvaisia ja sekakäyttäjiä. Lääkärit ja sairaanhoitajat toivovat että päihdehoitaja on terveysasemalla läsnä, helposti ja nopeasti hyödynnettävissä, ja että hänen asiantuntemuksensa on laaja-alaisesti käytössä kaikkien päihteiden käyttäjien hoidossa. Päihdehoitajat toivovat työnsä selkiyttämistä, esimiestyön kehittämistä ja työntekijöiden päihdetyön osaamisen lisäämistä.
Opinnäytetyön johtopäätöksenä esitetään, että lääkäreiden ja sairaanhoitajien osaamista alkoholin käytöstä kysymisessä, mini-intervention toteuttamisessa ja päihdehoitajalle ohjaamisessa tulee yhdenmukaistaa. Tärkeää on myös päihdehoitajien työn selkiyttäminen. Työn selkiyttämiseksi tarvitaan esimiehiltä toiminnan vahvaa haltuunottoa. Päihdehoitajatoiminnan tulee olla matalan kynnyksen toimintaa. Jatkossa tarvitaan tutkimustuloksia myös asiakkaiden näkökulmasta. Tärkeää olisi saada käyttöön luotettavia mittareita vaikuttavuuden ja laadun arviointiin.