Kuntoutujien subjektiiviset käsitykset toimintakyvystään ratsastusterapiajakson jälkeen
Tuomi, Ulla; Leppänen, Laura; Ruuskanen, Susanna (2013)
Tuomi, Ulla
Leppänen, Laura
Ruuskanen, Susanna
Saimaan ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013101116043
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013101116043
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kuntoutujien subjektiivisia käsityksiä ratsastusterapiasta ja sen vaikuttavuudesta heidän arjessa selviytymiseensä. Kuntoutujien käsityksiä verrattiin ratsastusterapeuttien käsityksiin.
Tutkimus toteutettiin retrospektiivisinä teemahaastatteluina. Tutkimukseen osallistui kolme kuntoutujaa sekä kaksi laillistetun ammattinimikkeen (SRT – Suomen Ratsastusterapeutti) omaavaa ratsastusterapeuttia. Kukin osallistuja haastateltiin erikseen ja jokainen sai tutustua haastattelun teemoihin etukäteen. Kuntoutujien viimeisestä ratsastusterapiakerrasta tai –jaksosta oli aikaa enintään puoli vuotta.
Tutkimuksessa keskityttiin ratsastusterapian vaikuttavuuteen, vaikutusten näkymiseen kuntoutujan ADL-toiminnoissa sekä taustalla oleviin tekijöihin. Haastatteluissa keskusteltiin myös vaikutusten ilmenemisestä ja kestosta. Aineiston analysointiin käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia.
Ratsastusterapian vaikutukset painottuivat fyysiseen ja psyykkiseen toimintakykyyn. Kuntoutujat kokivat ratsastusterapian kehittävän muun muassa tasapainoa ja asennonhallintaa sekä vähentävän alaraajojen spastisuutta. Yhdessä nämä tekijät helpottivat kävelyä ja tekivät siirtymisistä varmempia, jolloin myös liikkumisen apuvälineiden tarve vähentyi. Päivittäisistä toimista, kuten pukeutumisesta, aiempaa itsenäisempi selviytyminen vaikutti positiivisesti myös kuntoutujien psyykkiseen hyvinvointiin. Esille nousi myös työkyvyn ja sosiaalisten suhteiden kehittyminen ratsastusterapian aikana. Terapeuttien käsitykset ratsastusterapian vaikutuksista tukivat kuntoutujien käsityksiä.
Ratsastusterapialla, osana muuta aikuiskuntoutusta, on vaikutusta kuntoutujien kokemaan arjesta selviytymiseen ja sitä kautta hyvinvointiin. Vaikutukset kuntoutujien kävelyyn, siirtymisiin ja tasapainoon näkyvät aiempaa itsenäisempänä suoriutumisena ADL-toiminnoista.
Vaikka tuloksia ei voida yleistää, ne voivat tuoda esille kuntoutujien käsityksiä ratsastusterapian vaikuttavuudesta. Jatkotutkimuksia tarvitaan lisää, jotta saadaan laajempi näkemys ratsastusterapian vaikuttavuudesta. Ratsastusterapian vaikutusten kestoa olisi hyvä tutkia myös määrällisin menetelmin.
Tutkimus toteutettiin retrospektiivisinä teemahaastatteluina. Tutkimukseen osallistui kolme kuntoutujaa sekä kaksi laillistetun ammattinimikkeen (SRT – Suomen Ratsastusterapeutti) omaavaa ratsastusterapeuttia. Kukin osallistuja haastateltiin erikseen ja jokainen sai tutustua haastattelun teemoihin etukäteen. Kuntoutujien viimeisestä ratsastusterapiakerrasta tai –jaksosta oli aikaa enintään puoli vuotta.
Tutkimuksessa keskityttiin ratsastusterapian vaikuttavuuteen, vaikutusten näkymiseen kuntoutujan ADL-toiminnoissa sekä taustalla oleviin tekijöihin. Haastatteluissa keskusteltiin myös vaikutusten ilmenemisestä ja kestosta. Aineiston analysointiin käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia.
Ratsastusterapian vaikutukset painottuivat fyysiseen ja psyykkiseen toimintakykyyn. Kuntoutujat kokivat ratsastusterapian kehittävän muun muassa tasapainoa ja asennonhallintaa sekä vähentävän alaraajojen spastisuutta. Yhdessä nämä tekijät helpottivat kävelyä ja tekivät siirtymisistä varmempia, jolloin myös liikkumisen apuvälineiden tarve vähentyi. Päivittäisistä toimista, kuten pukeutumisesta, aiempaa itsenäisempi selviytyminen vaikutti positiivisesti myös kuntoutujien psyykkiseen hyvinvointiin. Esille nousi myös työkyvyn ja sosiaalisten suhteiden kehittyminen ratsastusterapian aikana. Terapeuttien käsitykset ratsastusterapian vaikutuksista tukivat kuntoutujien käsityksiä.
Ratsastusterapialla, osana muuta aikuiskuntoutusta, on vaikutusta kuntoutujien kokemaan arjesta selviytymiseen ja sitä kautta hyvinvointiin. Vaikutukset kuntoutujien kävelyyn, siirtymisiin ja tasapainoon näkyvät aiempaa itsenäisempänä suoriutumisena ADL-toiminnoista.
Vaikka tuloksia ei voida yleistää, ne voivat tuoda esille kuntoutujien käsityksiä ratsastusterapian vaikuttavuudesta. Jatkotutkimuksia tarvitaan lisää, jotta saadaan laajempi näkemys ratsastusterapian vaikuttavuudesta. Ratsastusterapian vaikutusten kestoa olisi hyvä tutkia myös määrällisin menetelmin.