Lähiesimiehen panostus työhyvinvointiin
Ahlgren, Sini (2013)
Ahlgren, Sini
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112718629
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112718629
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää lähiesimiesten panostusta omaan ja työyhteisön työhyvinvointiin eräässä Satakunnan terveyskeskussairaalassa. Tietoja tullaan hyödyntämään lähiesimiesten toiminnan kehittämiseen työhyvinvoinnin parantamiseksi.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää käyttäen. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tutkimusesite ja teemahaastattelun runko lähetettiin seitsämälle lähiesimiehelle, joista neljä osallistui tutkimukseen. Vastaukset analysoitiin aineistolähtöistä analyysimenetelmää käyttäen.
Tutkimustulosten mukaan kaksi lähiesimiehistä koki tukevansa työyhteisöä hyvin ja kaksi koki, että paremminkin voisi tukea. Lähiesimiehistä oman työhyvinvointinsa kolme koki hyväksi ja yksi kohtalaiseksi. Työyhteisön työhyvinvointi koettiin hyväksi, mutta vaihtelevaksi. Työhyvinvointia tukevina tekijöinä pidettiin hyviä alaisia, omaa esimiestä, itsestä huolehtimista, opiskelu mahdollisuutta ja työn mielekkyyttä. Heikentäviksi tekijöiksi koettiin ristipaine (työntekijöiden ja esimiehen välillä), oman esimiehen tuen puute, pelko työpaikan menettämisestä ja stressi. Työyhteisön työhyvinvoinnin parantamiseksi lähiesimiehet ehdottivat enemmän yhteistä tekemistä, aloiteboxia, lisää koulutuksia sekä työyhteisön kehittämiskoulutusta, mikä voitaisiin toteuttaa teatteri- tai ilmaisutaito tyyppisenä toimintana. Lähiesimiehet toivoivat oman työhyvinvointinsa parantamiseksi työnkiertoa, mentoritoimintaa alkutaipaleella, lisää työnohjausta, enemmän tukea omalta esimieheltä sekä koulutusta työyhteisön työhyvinvoinnin tukemiseen.
Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista selvittää tässä kyseissä terveyskeskussairaalassa, miten työyhteisön jäsenet kokevat saavansa tukea lähiesimieheltään ja millaisia parannuksia he toivoisivat, jotta heidän työhyvinvointinsa paranisi. Tällöin työhyvinvointia olisi tutkittu koko työyhteisön näkökulmasta eikä vain lähiesimiesten. Samalla voisi myös verrata työntekijöiden ja lähiesimiesten käsityksiä työhyvinvoinnista, hyödyntäen tämän tutkimuksen tuloksia. Kiinnostavaa olisi myös saada tämänkaltaisia tutkimuksia lisää eri sairaaloista ja verrata niitä tuloksia keskenään. Lisäksi olisi mielenkiintoista selvittää, miten lähijohtajien oma esimies kokee tukevansa lähijohtajia tässä vaativassa työssä.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää käyttäen. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tutkimusesite ja teemahaastattelun runko lähetettiin seitsämälle lähiesimiehelle, joista neljä osallistui tutkimukseen. Vastaukset analysoitiin aineistolähtöistä analyysimenetelmää käyttäen.
Tutkimustulosten mukaan kaksi lähiesimiehistä koki tukevansa työyhteisöä hyvin ja kaksi koki, että paremminkin voisi tukea. Lähiesimiehistä oman työhyvinvointinsa kolme koki hyväksi ja yksi kohtalaiseksi. Työyhteisön työhyvinvointi koettiin hyväksi, mutta vaihtelevaksi. Työhyvinvointia tukevina tekijöinä pidettiin hyviä alaisia, omaa esimiestä, itsestä huolehtimista, opiskelu mahdollisuutta ja työn mielekkyyttä. Heikentäviksi tekijöiksi koettiin ristipaine (työntekijöiden ja esimiehen välillä), oman esimiehen tuen puute, pelko työpaikan menettämisestä ja stressi. Työyhteisön työhyvinvoinnin parantamiseksi lähiesimiehet ehdottivat enemmän yhteistä tekemistä, aloiteboxia, lisää koulutuksia sekä työyhteisön kehittämiskoulutusta, mikä voitaisiin toteuttaa teatteri- tai ilmaisutaito tyyppisenä toimintana. Lähiesimiehet toivoivat oman työhyvinvointinsa parantamiseksi työnkiertoa, mentoritoimintaa alkutaipaleella, lisää työnohjausta, enemmän tukea omalta esimieheltä sekä koulutusta työyhteisön työhyvinvoinnin tukemiseen.
Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista selvittää tässä kyseissä terveyskeskussairaalassa, miten työyhteisön jäsenet kokevat saavansa tukea lähiesimieheltään ja millaisia parannuksia he toivoisivat, jotta heidän työhyvinvointinsa paranisi. Tällöin työhyvinvointia olisi tutkittu koko työyhteisön näkökulmasta eikä vain lähiesimiesten. Samalla voisi myös verrata työntekijöiden ja lähiesimiesten käsityksiä työhyvinvoinnista, hyödyntäen tämän tutkimuksen tuloksia. Kiinnostavaa olisi myös saada tämänkaltaisia tutkimuksia lisää eri sairaaloista ja verrata niitä tuloksia keskenään. Lisäksi olisi mielenkiintoista selvittää, miten lähijohtajien oma esimies kokee tukevansa lähijohtajia tässä vaativassa työssä.