Kolmevuotisseurantatutkimus voimaharjoittelun ja venyttelyn vaikutuksesta krooniseen niskakipuun
Pykäläinen, Merja (2009)
Pykäläinen, Merja
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912157999
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912157999
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää voimaharjoittelun ja venyttelyn pitkäkestoisia vaikutuksia krooniseen niskakipuun. Niskakivun kroonistumisen syitä ei tunneta tarkasti, mutta siihen liittyy yleensä asentovirheitä ja lihasepätasapainoa. Voimaharjoittelulla ja venyttelyllä pyritään vaikuttamaan paitsi kipuun, myös näihin haittoihin. Menetelmien pitkäkestoisesta vaikuttavuudesta ei ole kuitenkaan riittävää näyttöä.
Tutkimus on toteutettu yhteistyössä Keski-Suomen keskussairaalan fysiatrian poliklinikan kanssa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko kroonisesta niskakivusta kärsivien potilaiden saama hyöty vuoden kestoisesta kotiharjoittelujaksosta säilynyt. Järjestettiin seurantatutkimus kahdelle niskaharjoitteluryhmälle satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen jälkeen.
Harjoitteluryhmälle oli ohjattu voimaharjoittelua ja venyttelyä 10 ryhmäharjoittelukerralla. Venyttelyryhmä oli puolestaan saanut alkutilanteessa yhdellä ryhmäkerralla venyttelyohjeet ja vuoden seurannassa voimaharjoitteluohjeet. Tutkimukseen osallistui 71 aiempaan tutkimukseen osallistunutta potilasta. Ensisijaiset mittarit olivat kipu (VAS), toimintakyky (NSPD ja Vernon) ja terveyteen liittyvä elämänlaatu (RAND36).
Kolmevuotisseurannassa niskakipu oli lisääntynyt tilastollisesti, mutta ei kliinisesti, merkitsevästi verrattuna vuoden seurannan tilanteeseen. Kipu oli kuitenkin edelleen sekä tilastollisesti että kliinisesti merkitsevästi vähäisempi kuin alkutilanteessa. Samat muutokset havaittiin toimintakyvyssä. Ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja kivun eikä toimintakyvyn muutoksissa. Ryhmien välillä oli kuitenkin tilastollisesti merkitsevät erot vuoden ja kolmevuotisseurannan välisessä muutoksessa venyttelyryhmän eduksi sekä terveyteen liittyvän elämänlaadun ulottuvuudessa fyysinen toimintakyky (p=0,03) että sosiaalinen toimintakyky (p=0,04). Harjoitteluryhmässä oli noin viisinkertaisesti lääkärikäyntejä verrattuna venyttelyryhmään. Selvää yhteyttä niskakivun ja harjoittelumäärän välillä kolmevuotisseurannassa ei löytynyt.
Koska venyttelyryhmän protokolla vaikuttaa kustannustehokkaammalta ja vähintään yhtä tehokkaalta kuin harjoitteluryhmän, sitä voidaan suosia.
Tutkimus on toteutettu yhteistyössä Keski-Suomen keskussairaalan fysiatrian poliklinikan kanssa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko kroonisesta niskakivusta kärsivien potilaiden saama hyöty vuoden kestoisesta kotiharjoittelujaksosta säilynyt. Järjestettiin seurantatutkimus kahdelle niskaharjoitteluryhmälle satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen jälkeen.
Harjoitteluryhmälle oli ohjattu voimaharjoittelua ja venyttelyä 10 ryhmäharjoittelukerralla. Venyttelyryhmä oli puolestaan saanut alkutilanteessa yhdellä ryhmäkerralla venyttelyohjeet ja vuoden seurannassa voimaharjoitteluohjeet. Tutkimukseen osallistui 71 aiempaan tutkimukseen osallistunutta potilasta. Ensisijaiset mittarit olivat kipu (VAS), toimintakyky (NSPD ja Vernon) ja terveyteen liittyvä elämänlaatu (RAND36).
Kolmevuotisseurannassa niskakipu oli lisääntynyt tilastollisesti, mutta ei kliinisesti, merkitsevästi verrattuna vuoden seurannan tilanteeseen. Kipu oli kuitenkin edelleen sekä tilastollisesti että kliinisesti merkitsevästi vähäisempi kuin alkutilanteessa. Samat muutokset havaittiin toimintakyvyssä. Ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja kivun eikä toimintakyvyn muutoksissa. Ryhmien välillä oli kuitenkin tilastollisesti merkitsevät erot vuoden ja kolmevuotisseurannan välisessä muutoksessa venyttelyryhmän eduksi sekä terveyteen liittyvän elämänlaadun ulottuvuudessa fyysinen toimintakyky (p=0,03) että sosiaalinen toimintakyky (p=0,04). Harjoitteluryhmässä oli noin viisinkertaisesti lääkärikäyntejä verrattuna venyttelyryhmään. Selvää yhteyttä niskakivun ja harjoittelumäärän välillä kolmevuotisseurannassa ei löytynyt.
Koska venyttelyryhmän protokolla vaikuttaa kustannustehokkaammalta ja vähintään yhtä tehokkaalta kuin harjoitteluryhmän, sitä voidaan suosia.