Tukihenkilö perheen arjen tukijana ja mukana lapsen kasvussa sekä kehityksessä : Kokemuksia Vaasan lastensuojelun tukihenkilötoiminnasta
Lähdetkorpi, Piritta; Kainulainen, Katja (2013)
Lähdetkorpi, Piritta
Kainulainen, Katja
Vaasan ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112718632
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112718632
Tiivistelmä
Tutkimuksessa kartoitettiin tuettavien ja heidän perheidensä, tukihenkilöiden ja sosiaalityöntekijöiden kokemuksia lastensuojelun tukihenkilötoiminnasta Vaasassa. Näkökulmaa haettiin myös perheiden parissa työskentelevien lastentarhanopettajien käsityksistä. Tutkimus selvitti, onko toiminta vastannut odotuksia, tukeeko tukihenkilötoiminta tukimuotona lapsuutta, perhettä ja vanhemmuutta, onko tukihenkilöllä kasvattajan roolia sekä miten toimintaa voisi kehittää.
Tutkimus oli sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen. Menetelminä käytettiin kyselylomaketta ja haastattelua. Saadut kvalitatiiviset vastaukset analysoitiin sisällönanalyysin avulla ja kvantitatiivisista vastauksista etsittiin useimmin esiintynyt vastaus. Tulokset käsiteltiin vastaajaryhmittäin. Tutkimukseen osallistui kuusi lasta, viisi tukihenkilöä, kolme sosiaalityöntekijää ja kuusi lastentarhanopettajaa. Vastausprosentti oli 50. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostui lastensuojelusta, vapaaehtoistyöstä ja tukihenkilötoiminnasta.
Tutkimustuloksista selvisi, että tukihenkilötoiminta nähtiin merkityksellisenä ja tarpeellisena lapsuutta, perhettä ja vanhemmuutta tukevana tukimuotona. Tukihenkilötoimintaa kannattaa ylläpitää ja kehittää tulevaisuudessa, sekä kouluttaa toimintaan mukaan uusia tukihenkilöitä, koska tukihenkilökoulutus koettiin kattavana. Toimintaan oltiin tyytyväisiä ja kokemukset olivat myönteisiä. Lapset olivat kiintyneitä heille tärkeään tukihenkilöön ja kokivat tukihenkilön seuran mieleisenä. Tukihenkilötkin saivat paljon myönteisiä kokemuksia. Tukihenkilö toimi kasvattajan roolissa jonkin verran ja kasvattajan roolimuotokuva nähtiin elämän opettajana, rakkauden antajana ja ihmissuhdeosaajana.
Kehittämistä kaivattiin tukihenkilöiden jaksamisen tukemiseen sekä vertaistuen saamiseen järjestämällä esimerkiksi täydennyskoulutusta ja toiminnanohjausta. Lastentarhanopettajat pitivät erittäin tärkeänä, että tieto lapsen tukihenkilöstä saataisiin päivähoitoon. Tietoa hyödynnettäisiin paljon, ja se auttaisi työskentelyä lapsen ja perheen kanssa.
Tutkimus oli sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen. Menetelminä käytettiin kyselylomaketta ja haastattelua. Saadut kvalitatiiviset vastaukset analysoitiin sisällönanalyysin avulla ja kvantitatiivisista vastauksista etsittiin useimmin esiintynyt vastaus. Tulokset käsiteltiin vastaajaryhmittäin. Tutkimukseen osallistui kuusi lasta, viisi tukihenkilöä, kolme sosiaalityöntekijää ja kuusi lastentarhanopettajaa. Vastausprosentti oli 50. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostui lastensuojelusta, vapaaehtoistyöstä ja tukihenkilötoiminnasta.
Tutkimustuloksista selvisi, että tukihenkilötoiminta nähtiin merkityksellisenä ja tarpeellisena lapsuutta, perhettä ja vanhemmuutta tukevana tukimuotona. Tukihenkilötoimintaa kannattaa ylläpitää ja kehittää tulevaisuudessa, sekä kouluttaa toimintaan mukaan uusia tukihenkilöitä, koska tukihenkilökoulutus koettiin kattavana. Toimintaan oltiin tyytyväisiä ja kokemukset olivat myönteisiä. Lapset olivat kiintyneitä heille tärkeään tukihenkilöön ja kokivat tukihenkilön seuran mieleisenä. Tukihenkilötkin saivat paljon myönteisiä kokemuksia. Tukihenkilö toimi kasvattajan roolissa jonkin verran ja kasvattajan roolimuotokuva nähtiin elämän opettajana, rakkauden antajana ja ihmissuhdeosaajana.
Kehittämistä kaivattiin tukihenkilöiden jaksamisen tukemiseen sekä vertaistuen saamiseen järjestämällä esimerkiksi täydennyskoulutusta ja toiminnanohjausta. Lastentarhanopettajat pitivät erittäin tärkeänä, että tieto lapsen tukihenkilöstä saataisiin päivähoitoon. Tietoa hyödynnettäisiin paljon, ja se auttaisi työskentelyä lapsen ja perheen kanssa.