Kuvallinen ilmaisu ja kiireellisesti sijoitettu lapsi Kalevanpuiston vastaanottokodissa
Vaskela, Sonja (2013)
Vaskela, Sonja
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120319546
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120319546
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, miten kiireellisesti sijoitettu lapsi käsittää sijoituksensa vastaanottokotiin. Opinnäytetyössä tutkittiin myös lapsen kokemuksia kiireellisestä sijoituksestaan ja vastaanottokodista. Tavoitteena oli lähestyä tutkimusta taidelähtöisen menetelmän kautta, joten lapsen käsitystä kiireellisestä sijoituksestaan ja kokemuksia vastaanottokodista selvitettiin kuvallisen ilmaisun avulla.
Opinnäytetyön tutkimuskysymykset olivat kvalitatiivisia ja tutkimuskysymysten ratkaisemiseksi käytettiin luovaa tutkimusmenetelmää. Opinnäytetyössä tutkittiin myös valitun tutkimusmenetelmän toimivuutta sijoitetun lapsen käsityksen ja kokemusten selvittämisessä.
Opinnäytetyön toiminnallinen osuus eli tuokiot järjestettiin kesäkuun 2013 aikana Porin kaupungin Kalevanpuiston vastaanottokodissa ja niihin osallistui kolme 7-10-vuotiasta kiireellisesti sijoitettua lasta. Tuokioissa tutkimuskysymyksiä lähestyttiin neljän eri aiheen kautta, ja aiheiden pohjalta tutkimukseen osallistuneet lapset tuottivat kukin yhteensä viisi eri kuvaa.
Tutkimuksen tärkeimpänä tuloksena korostui se tosi asia, että jokainen sijoitettu lapsi on yksilö, joka käsittää ja kokee sijoituksensa omalla tavallaan. Tutkimuksessa ei niinkään korostunut yksittäisen lapsen ikä asiaa käsitellessä, vaan lapsen käsitykseen ja kokemukseen kiireellisestä sijoituksesta vaikutti merkittävästi se, miten paljon lapsella on todellista tietoa sijoituksestaan ja siihen johtaneista syistä. Se, miten lapsi kokee vastaanottokodin, on hyvin pitkälle kytköksissä lapsen käsitykseen sijoitussyystään.
Tutkimukseen osallistuneet lapset osasivat kertoa kokemuksistaan ja pukea ajatuksiaan sanoiksi todella vaikuttavalla tavalla. Tutkimusmenetelmän merkittävimmäksi ominaisuudeksi nousi menetelmän kautta mahdollistunut yksilöllinen huomio ja aika, joka lapselle tarjottiin. Tutkimustuloksista voidaan todeta, että lapsen kanssa työs-kentelevien aikuisten pitäisi antaa vielä enemmän lapselle tilaisuuksia tuoda esille ajatuksiaan ja kokemuksiaan vastaanottokodissa ollessaan.
Opinnäytetyön tutkimuskysymykset olivat kvalitatiivisia ja tutkimuskysymysten ratkaisemiseksi käytettiin luovaa tutkimusmenetelmää. Opinnäytetyössä tutkittiin myös valitun tutkimusmenetelmän toimivuutta sijoitetun lapsen käsityksen ja kokemusten selvittämisessä.
Opinnäytetyön toiminnallinen osuus eli tuokiot järjestettiin kesäkuun 2013 aikana Porin kaupungin Kalevanpuiston vastaanottokodissa ja niihin osallistui kolme 7-10-vuotiasta kiireellisesti sijoitettua lasta. Tuokioissa tutkimuskysymyksiä lähestyttiin neljän eri aiheen kautta, ja aiheiden pohjalta tutkimukseen osallistuneet lapset tuottivat kukin yhteensä viisi eri kuvaa.
Tutkimuksen tärkeimpänä tuloksena korostui se tosi asia, että jokainen sijoitettu lapsi on yksilö, joka käsittää ja kokee sijoituksensa omalla tavallaan. Tutkimuksessa ei niinkään korostunut yksittäisen lapsen ikä asiaa käsitellessä, vaan lapsen käsitykseen ja kokemukseen kiireellisestä sijoituksesta vaikutti merkittävästi se, miten paljon lapsella on todellista tietoa sijoituksestaan ja siihen johtaneista syistä. Se, miten lapsi kokee vastaanottokodin, on hyvin pitkälle kytköksissä lapsen käsitykseen sijoitussyystään.
Tutkimukseen osallistuneet lapset osasivat kertoa kokemuksistaan ja pukea ajatuksiaan sanoiksi todella vaikuttavalla tavalla. Tutkimusmenetelmän merkittävimmäksi ominaisuudeksi nousi menetelmän kautta mahdollistunut yksilöllinen huomio ja aika, joka lapselle tarjottiin. Tutkimustuloksista voidaan todeta, että lapsen kanssa työs-kentelevien aikuisten pitäisi antaa vielä enemmän lapselle tilaisuuksia tuoda esille ajatuksiaan ja kokemuksiaan vastaanottokodissa ollessaan.