Sädehoidon konekuvien kohdistaminen
Luukkanen, Helmi; Manninen, Risto (2013)
Luukkanen, Helmi
Manninen, Risto
Tampereen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120319599
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120319599
Tiivistelmä
Sädehoidon konekuvien kohdistamisessa kohdistusten hajonta on yksi sädehoidon osuvuuteen vaikuttavista tekijöistä. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa sädehoidon konekuvien kohdistamisesta Taysin sädehoitoyksikössä. Tietoa voidaan käyttää sädehoitoyksikön hoidon laadun kehittämisprojektissa Kuvantaohjatun sädehoidon tarkkuus ja tarvittavat marginaalit. Opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää miten sädehoidon konekuvia kohdistetaan Taysin sädehoitoyksikössä. Tutkimusongelmina tutkittiin millaista hajontaa sädehoidon konekuvien kohdistamisessa esiintyy pään ja kaulan alueen sekä säästävästi leikatun rinnan sädehoidoissa, millaisia ominaisuuksia on konekuvissa, joiden kohdistuksessa esiintyy hajontaa ja miten sädehoidon työkokemus vaikuttaa hajontaan konekuvien kohdistamisessa. Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä käytettiin kvantitatiivista kokonaistutkimusta ja aineisto kerättiin sädehoitoyksikössä järjestetyissä testitilanteissa. Tutkimuksen perusjoukkona oli konekuvien kohdistusta työkseen tekevät tai siitä vastuussa olevat Taysin sädehoidon röntgenhoitajat ja lääkärit. Testitilanteisiin osallistui 30 röntgenhoitajaa ja 9 sädehoitolääkäriä. Aineisto analysoitiin käyttäen tilastollisia menetelmiä.
Opinnäytetyön tuloksina saatiin, että Taysin sädehoitoyksikössä konekuvien kohdistuksissa referenssikuviin kohdistusten keskihajontojen keskiarvo oli pään ja kaulan alueen kuvissa 1,2 mm röntgenhoitajilla ja 1,3 mm sädehoitolääkäreillä ja rinnan alueen kuvissa 1,3 mm molemmilla ammattiryhmillä. Röntgenhoitajien tekemien konekuvien kohdistusten keskihajontojen keskiarvot eri suunnissa olivat pään ja kaulan alueen kuvissa vrt 1,2 mm, lng 1,2 mm, lat 1,1 mm ja rinnan alueen kuvissa vrt 1,3 mm, lng 1,5 mm ja lat 1,2 mm. Joissakin konekuvissa, joiden kohdistuksissa oli suurempaa hajontaa, esiintyi myös merkittäviä anatomisten rakenteiden paikkapoikkeamia. Sädehoidon työkokemuksen ja röntgenhoitajien tekemien kohdistusten hajonnan välistä yhteyttä kuvaava korrelaatiokerroin oli 0,23 pään ja kaulan alueen konekuvien osalta ja -0,03 rinnan alueen konekuvien osalta.
Opinnäytetyön tulosten perusteella konekuvien kohdistusten hajonta Taysin sädehoitoyksikössä vastaa muissa yksiköissä aikaisemmissa tutkimuksissa saatuja tuloksia. Yksittäisten henkilöiden tekemissä konekuvien kohdistuksissa kohdistuksen poikkeama muusta joukosta muodostui melko suureksi, ja sädehoidon osuvuuteen voitaisiin vaikuttaa pyrkimällä eroon näistä suurimmista poikkeamista. Opinnäytetyössä todettiin, että pään ja kaulan alueen kuvapareissa esiintyvällä kaularangan ylä- ja alaosan välisellä paikkapoikkeamalla näyttää olevan yhteys kohdistusten hajontaan. Tähän voitaisiin mahdollisesti vaikuttaa selkeyttämällä kohdistusohjeistusta. Sädehoidon työkokemuksella ja konekuvien kohdistusten hajonnalla ei voida näyttää olevan yhteyttä.
Opinnäytetyön tuloksina saatiin, että Taysin sädehoitoyksikössä konekuvien kohdistuksissa referenssikuviin kohdistusten keskihajontojen keskiarvo oli pään ja kaulan alueen kuvissa 1,2 mm röntgenhoitajilla ja 1,3 mm sädehoitolääkäreillä ja rinnan alueen kuvissa 1,3 mm molemmilla ammattiryhmillä. Röntgenhoitajien tekemien konekuvien kohdistusten keskihajontojen keskiarvot eri suunnissa olivat pään ja kaulan alueen kuvissa vrt 1,2 mm, lng 1,2 mm, lat 1,1 mm ja rinnan alueen kuvissa vrt 1,3 mm, lng 1,5 mm ja lat 1,2 mm. Joissakin konekuvissa, joiden kohdistuksissa oli suurempaa hajontaa, esiintyi myös merkittäviä anatomisten rakenteiden paikkapoikkeamia. Sädehoidon työkokemuksen ja röntgenhoitajien tekemien kohdistusten hajonnan välistä yhteyttä kuvaava korrelaatiokerroin oli 0,23 pään ja kaulan alueen konekuvien osalta ja -0,03 rinnan alueen konekuvien osalta.
Opinnäytetyön tulosten perusteella konekuvien kohdistusten hajonta Taysin sädehoitoyksikössä vastaa muissa yksiköissä aikaisemmissa tutkimuksissa saatuja tuloksia. Yksittäisten henkilöiden tekemissä konekuvien kohdistuksissa kohdistuksen poikkeama muusta joukosta muodostui melko suureksi, ja sädehoidon osuvuuteen voitaisiin vaikuttaa pyrkimällä eroon näistä suurimmista poikkeamista. Opinnäytetyössä todettiin, että pään ja kaulan alueen kuvapareissa esiintyvällä kaularangan ylä- ja alaosan välisellä paikkapoikkeamalla näyttää olevan yhteys kohdistusten hajontaan. Tähän voitaisiin mahdollisesti vaikuttaa selkeyttämällä kohdistusohjeistusta. Sädehoidon työkokemuksella ja konekuvien kohdistusten hajonnalla ei voida näyttää olevan yhteyttä.