Työikäisten moniongelmaisten submaksimaalinen aerobisen kestävyyden arviointimenetelmä
Nummela, Jenni; Perkiömäki, Elina (2013)
Nummela, Jenni
Perkiömäki, Elina
Tampereen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120420001
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120420001
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli kartoittaa Tampereen yliopistollisen sairaalan fysiatrian poliklinikan ja kuntoutustutkimusyksikön asiakkaiden submaksimaalisen aerobisen kestävyyden arviointimenetelmätarpeita. Opinnäytetyön tavoitteena oli löytää testimenetelmä, joka mahdollistaa jatkossa moniongelmaisten työikäisten aerobisen kestävyyden arvioinnin fysiatrian poliklinikalla nykyistä tehokkaammin ja soveltuvammin.
Tarvekartoituksen pohjalta selvitettiin, mikä markkinoilla tällä hetkellä olevista kuntotestausvälineistä täyttää yhteistyökumppanin tarpeet parhaiten. Lisäksi selvitettiin Tampereen yliopistollisen sairaalan laitehankintaprosessia. Aineisto kerättiin haastattelujen, kirjallisuuskatsauksen ja sähköpostikyselyn avulla. Seitsemästä kuntotestauslaitteiden maahantuojasta ja valmistajasta viisi pystyi suosittelemaan tarvekartoituksen perusteella soveltuvaa kuntotestausvälinettä.
Tarvekartoituksemme perusteella ilmeni, että yhteistyökumppanimme toiveita ja tarpeita vastaisi parhaiten polkupyöräergometri. Ergometrin vähimmäisvaatimuksiksi selventyivät runsaat säädöt, soveltuvuus helppoon siirtymiseen, portaiden keston ja kuormituksen muuttaminen kesken testin sekä testipalautemahdollisuudet.
Suomen markkinoilla olevista polkupyöräergometreistä kolme oli selvityksemme perusteella tarvekartoituksen mukaisia. Polkupyöräergometrien käytettävyyden arviointia olisi kuitenkin parantanut mahdollisuus tutustua niihin käytännössä. Suosittelemmekin, että ennen hankintapäätöstä Tampereen yliopistollisen sairaalan fysiatrian poliklinikan henkilökunta tutustuu lupaavimpiin polkupyöräergometrivaihtoehtoihin käytännössä.
Opinnäytetyömme tuloksiin vaikutti submaksimaalisista aerobisen kestävyyden arviointimenetelmistä saatavilla oleva tieto. Testimenetelmä- ja tätä kautta testivälinevalinta tarkentui submaksimaaliseen polkupyöräergometritestiin, sillä siitä löytyy jonkin verran tietoa myös erityisryhmien osalta. Erityisryhmien aerobisen kestävyyden mittaukseen tarvittaisiin kuitenkin lisää erilaisia mittareita, joiden avulla sairausryhmien vaatimukset olisi mahdollista huomioida entistä paremmin ja aerobisesta suorituskyvystä saataisiin totuudenmukaisia arvioita.
Tarvekartoituksen pohjalta selvitettiin, mikä markkinoilla tällä hetkellä olevista kuntotestausvälineistä täyttää yhteistyökumppanin tarpeet parhaiten. Lisäksi selvitettiin Tampereen yliopistollisen sairaalan laitehankintaprosessia. Aineisto kerättiin haastattelujen, kirjallisuuskatsauksen ja sähköpostikyselyn avulla. Seitsemästä kuntotestauslaitteiden maahantuojasta ja valmistajasta viisi pystyi suosittelemaan tarvekartoituksen perusteella soveltuvaa kuntotestausvälinettä.
Tarvekartoituksemme perusteella ilmeni, että yhteistyökumppanimme toiveita ja tarpeita vastaisi parhaiten polkupyöräergometri. Ergometrin vähimmäisvaatimuksiksi selventyivät runsaat säädöt, soveltuvuus helppoon siirtymiseen, portaiden keston ja kuormituksen muuttaminen kesken testin sekä testipalautemahdollisuudet.
Suomen markkinoilla olevista polkupyöräergometreistä kolme oli selvityksemme perusteella tarvekartoituksen mukaisia. Polkupyöräergometrien käytettävyyden arviointia olisi kuitenkin parantanut mahdollisuus tutustua niihin käytännössä. Suosittelemmekin, että ennen hankintapäätöstä Tampereen yliopistollisen sairaalan fysiatrian poliklinikan henkilökunta tutustuu lupaavimpiin polkupyöräergometrivaihtoehtoihin käytännössä.
Opinnäytetyömme tuloksiin vaikutti submaksimaalisista aerobisen kestävyyden arviointimenetelmistä saatavilla oleva tieto. Testimenetelmä- ja tätä kautta testivälinevalinta tarkentui submaksimaaliseen polkupyöräergometritestiin, sillä siitä löytyy jonkin verran tietoa myös erityisryhmien osalta. Erityisryhmien aerobisen kestävyyden mittaukseen tarvittaisiin kuitenkin lisää erilaisia mittareita, joiden avulla sairausryhmien vaatimukset olisi mahdollista huomioida entistä paremmin ja aerobisesta suorituskyvystä saataisiin totuudenmukaisia arvioita.