Tuotannon tehokkuuden parantaminen
Stenroth, Andreas (2013)
Stenroth, Andreas
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120520172
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120520172
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli parantaa Rautarakenne E. Kauppisen tuotannon tehokkuutta. Kirjallisuuden tutkimisen pohjalta päädyttiin aloittamaan tuotannon tehokkuuden parantaminen selvittämällä ne tuotannon osa-alueet, jotka sisältävät työajan hukkaa tai joita olisi mahdollista kehittää.
Työ aloitettiin tekemällä työajankäytön tutkimus, jossa tuotannon työntekijöiltä kerättiin lomakkeiden avulla tietoa siitä, kuinka paljon työaikaa kuluu muihin kuin tuotetta jalostaviin työtehtäviin. Tuotetta jalostamattomat työtehtävät, jotka tutkimuksen mukaa vievät merkit-tävän määrän työajasta, otettiin tarkasteluun ja niiden eliminoimiseksi kehitettiin erilaisia toimenpiteitä. Lisäksi suoritettiin konepajavalmistuksen merkittävimpien työtehtävien kehi-tysmahdollisuuksien tutkimus, jossa työhistoriaa tutkimalla kartoitettiin merkittävimmät työtehtävät. Esille nousseet merkittävimmät työtehtävät otettiin tarkasteluun ja selvitettiin niiden kehitysmahdollisuuksia. Tavoitteena oli saavuttaa kustannustehokkaampi tapa suorittaa kyseinen työtehtävä.
Työajan käytön tutkimuksen tuloksena saatiin esille asiat, jotka vähentävät merkittävästi jalostavan työn osuutta työajasta. Esille tulleista asioista pidettiin palaveri, jossa pohdittiin mistä kyseiset asiat johtuvat ja kuinka niitä voisi vähentää. Pohdinnan tuloksena oli, että merkittävimmin kaikkiin esille tulleisiin asioihin voidaan vaikuttaa esimiehistön paremmalla ja tarkemmalla työn esivalmistelulla. Konepajavalmistuksen merkittävimpien jalostavien työtehtävien kehitysmahdollisuuksien tutkimuksesta lopullisiksi varteenotettaviksi kehittämisen kohteiksi nousivat teräspalkkien ja putkien loveaminen, sahaaminen ja rei’ittäminen. Näiden työtehtävien kustannustehokkuutta lähdettiin parantamaan toteuttamalla työvaiheet automaattisella palkin ja putken poraus- ja aukotuslinjalla alihankkijalla. Kustannusvertailussa pitkästä tavarasta käsin tehdyn ja automaattisen linjan kautta tulleen tavaran välillä selvisi, että poraus- ja aukotuslinjaa käyttämällä saavutetaan säästöjä, mutta vasta kun työ ylittää tietyn monimutkaisuus- ja laajuusrajan. Kyseisen rajan määrittämiseen tulevaisuudessa käytetään tutkimuksessa syntyneitä esimerkkejä.
Työ aloitettiin tekemällä työajankäytön tutkimus, jossa tuotannon työntekijöiltä kerättiin lomakkeiden avulla tietoa siitä, kuinka paljon työaikaa kuluu muihin kuin tuotetta jalostaviin työtehtäviin. Tuotetta jalostamattomat työtehtävät, jotka tutkimuksen mukaa vievät merkit-tävän määrän työajasta, otettiin tarkasteluun ja niiden eliminoimiseksi kehitettiin erilaisia toimenpiteitä. Lisäksi suoritettiin konepajavalmistuksen merkittävimpien työtehtävien kehi-tysmahdollisuuksien tutkimus, jossa työhistoriaa tutkimalla kartoitettiin merkittävimmät työtehtävät. Esille nousseet merkittävimmät työtehtävät otettiin tarkasteluun ja selvitettiin niiden kehitysmahdollisuuksia. Tavoitteena oli saavuttaa kustannustehokkaampi tapa suorittaa kyseinen työtehtävä.
Työajan käytön tutkimuksen tuloksena saatiin esille asiat, jotka vähentävät merkittävästi jalostavan työn osuutta työajasta. Esille tulleista asioista pidettiin palaveri, jossa pohdittiin mistä kyseiset asiat johtuvat ja kuinka niitä voisi vähentää. Pohdinnan tuloksena oli, että merkittävimmin kaikkiin esille tulleisiin asioihin voidaan vaikuttaa esimiehistön paremmalla ja tarkemmalla työn esivalmistelulla. Konepajavalmistuksen merkittävimpien jalostavien työtehtävien kehitysmahdollisuuksien tutkimuksesta lopullisiksi varteenotettaviksi kehittämisen kohteiksi nousivat teräspalkkien ja putkien loveaminen, sahaaminen ja rei’ittäminen. Näiden työtehtävien kustannustehokkuutta lähdettiin parantamaan toteuttamalla työvaiheet automaattisella palkin ja putken poraus- ja aukotuslinjalla alihankkijalla. Kustannusvertailussa pitkästä tavarasta käsin tehdyn ja automaattisen linjan kautta tulleen tavaran välillä selvisi, että poraus- ja aukotuslinjaa käyttämällä saavutetaan säästöjä, mutta vasta kun työ ylittää tietyn monimutkaisuus- ja laajuusrajan. Kyseisen rajan määrittämiseen tulevaisuudessa käytetään tutkimuksessa syntyneitä esimerkkejä.