Kun tunteille ei löydy sanoja : Kehotietoisuusharjoittelun vaikutus psykosomaattisesti oireilevan asiakkaan oireisiin ja toimintakykyyn
Helander, Maria (2013)
Helander, Maria
Tampereen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121020775
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121020775
Tiivistelmä
Epämääräiset keholliset oireet, joille ei useista lääkärikäynneistä ja lääketieteellisistä tutkimuksista huolimatta löydy selitystä, voivat olla hyvin ahdistavia ja pelottavia. Moninaiset keholliset oireet voivat ilmentää mielen tilaa. Kehollista oireilua, kuten vaikkapa punastuminen tai vatsanväänteet jännittäessä on meillä kaikilla, mikä on täysin normaalia. Pitkittyessään oireilu voi kuitenkin rajoittaa ihmisen elämänlaatua ja toimintakykyä, jolloin voidaan puhua psykosomaattisesta oireilusta. Psykosomatiikka on huonosti tunnettu alue eikä psykosomaattista oireilua osata usein tunnistaa, jolloin ihmiset jäävät yksin oireidensa kanssa.
Kiinnostus psykosomaattiseen oireiluun lähti oman sairastumiseni kautta sairastettuani aivojen laskimotukoksen 2010. Minulle alkoi kehittyä hyvin monenlaisia kehollisia oireita, joille ei löytynyt selitystä. Jäin yksin pelkojeni ja tuntemusteni kanssa. Oireet alkoivat helpottua kehopsykoterapiassa tullessani tietoisemmaksi mm. hengityksestäni sekä ajatuksistani.
Tämän kehittämistehtävän tarkoituksena on selvittää miten kehotietoisuusharjoittelulla voidaan vaikuttaa psykosomaattisesti oireilevan asiakkaan oireisiin ja toimintakykyyn. Tavoitteena on oman ymmärryksen lisääntyminen kehotietoisuudesta ja sen harjoittamisesta sekä psykosomatiikasta. Lisäksi tavoitteena on saada rohkeutta lähestyä asiakkaita kokonaisvaltaisesta näkökulmasta psykofyysisen fysioterapian menetelmiä, kuten kehotietoisuusharjoittelua, hyödyntäen.
Kehittämistehtävä toteutui yksittäistapauksena. Toteutus koostui alku tutkimuksesta ja –haastattelusta sekä kahdeksasta fysioterapia tapaamisesta. Tapaamisten aikana asiakkaan kanssa tehtiin erilaisia kehotietoisuusharjoitteita, tavoitteena oppia paremmin tuntemaan “mitä minussa tapahtuu ja miksi”. Asiakas ei kokenut varsinaisia muutoksia toimintakyvyssään. Hän kuitenkin alkoi kiinnostua omista kehon reaktioistaan sekä tuli tietoisemmaksi hengityksestään ja jännittyneisyydestään. Tietoisuuden lisäännyttyä hän pystyi hieman vaikuttamaan omiin kehoreaktioihinsa mm. päästämällä itseään rennommaksi ja rauhoittamalla hengitystä.
Muutosten mahdollistumiseksi tulisi tapaamisia olla enemmän, harjoitteita vähemmän ja toistoja enemmän. Kehotietoisuusharjoittelua vaatii turvallisen ympäristön ja vuorovaikutussuhteen. Kehittämistehtävän tulokset eivät ole yleistettävissä. Psykofyysisen fysioterapian vaikuttavuutta psykosomaattisesti oireilevien asiakkaiden kanssa tulisi tutkia paljon enemmän.
Kiinnostus psykosomaattiseen oireiluun lähti oman sairastumiseni kautta sairastettuani aivojen laskimotukoksen 2010. Minulle alkoi kehittyä hyvin monenlaisia kehollisia oireita, joille ei löytynyt selitystä. Jäin yksin pelkojeni ja tuntemusteni kanssa. Oireet alkoivat helpottua kehopsykoterapiassa tullessani tietoisemmaksi mm. hengityksestäni sekä ajatuksistani.
Tämän kehittämistehtävän tarkoituksena on selvittää miten kehotietoisuusharjoittelulla voidaan vaikuttaa psykosomaattisesti oireilevan asiakkaan oireisiin ja toimintakykyyn. Tavoitteena on oman ymmärryksen lisääntyminen kehotietoisuudesta ja sen harjoittamisesta sekä psykosomatiikasta. Lisäksi tavoitteena on saada rohkeutta lähestyä asiakkaita kokonaisvaltaisesta näkökulmasta psykofyysisen fysioterapian menetelmiä, kuten kehotietoisuusharjoittelua, hyödyntäen.
Kehittämistehtävä toteutui yksittäistapauksena. Toteutus koostui alku tutkimuksesta ja –haastattelusta sekä kahdeksasta fysioterapia tapaamisesta. Tapaamisten aikana asiakkaan kanssa tehtiin erilaisia kehotietoisuusharjoitteita, tavoitteena oppia paremmin tuntemaan “mitä minussa tapahtuu ja miksi”. Asiakas ei kokenut varsinaisia muutoksia toimintakyvyssään. Hän kuitenkin alkoi kiinnostua omista kehon reaktioistaan sekä tuli tietoisemmaksi hengityksestään ja jännittyneisyydestään. Tietoisuuden lisäännyttyä hän pystyi hieman vaikuttamaan omiin kehoreaktioihinsa mm. päästämällä itseään rennommaksi ja rauhoittamalla hengitystä.
Muutosten mahdollistumiseksi tulisi tapaamisia olla enemmän, harjoitteita vähemmän ja toistoja enemmän. Kehotietoisuusharjoittelua vaatii turvallisen ympäristön ja vuorovaikutussuhteen. Kehittämistehtävän tulokset eivät ole yleistettävissä. Psykofyysisen fysioterapian vaikuttavuutta psykosomaattisesti oireilevien asiakkaiden kanssa tulisi tutkia paljon enemmän.