Moniuskontoisuus Vuosaaren seurakunnan varhaisnuorisotyössä
Kanerva, Ilkka (2013)
Kanerva, Ilkka
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2013
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120219537
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120219537
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Kanerva, Ilkka. Moniuskontoisuus Vuosaaren seurakunnan varhaisnuorisotyössä. Järvenpää syksy 2013, 60 sivua, 1 liite.
Diakonia-ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusohjelma. Diakonia, kristillinen kasvatus ja nuorisotyö, sosionomi (ylempi AMK).
Tämän tutkimuksen tarkoitus on sanoittaa Vuosaarelaista ilmiötä, jossa erityisesti muslimitytöt osallistuvat evankelisluterilaisen kirkon varhaisnuorisotyöhön. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen tutkimus, joka kuvaa uskontojen ilmenemistä ja merkitystä varhaisnuorten arjessa sekä uskontojen välistä dialogia. Kuvaan tässä tutkimuksessa moniuskontoista ja monikulttuurista toimintaympäristöä sekä niihin liittyvää yhteiskunnan ja kirkon parissa käytävää keskustelua ja toimintaa.
Aineisto tähän tutkimukseen kerättiin kevään 2013 aikana erilaisissa tilanteissa Vuosaaren seurakunnan toimintaan aktiivisesti osallistuvilta varhaisnuorilta. Kaikkiaan tutkimukseen osallistui 28 alakouluikäistä lasta, jotka edustivat taustoiltaan kahdeksaa eri kansalaisuutta ja viittä eri uskontoa ja elämänkatsomusta. Aineisto kerättiin ryhmähaastatteluissa ja niihin pohjautuvissa toiminnallisissa kollaasityöskentelyissä. Varhaisnuoret liittivät uskonnon ensisijaisesti ja voimakkaasti kouluun, sitten kotiin ja jonkin verran ystäviin. Aineiston analyysissä oli luontevaa käyttää tätä aineistolähtöistä luokittelua.
Tutkimusaineisto kuvasi varsin kattavasti uskontojen näkyvyyttä arjessa sekä niiden samankaltaisuutta että erottavia tai kiellettyjä asioita. Aineisto paljastaa myös varhaisnuorten erilaisen osaamisen sanoittaa uskonnollisia ja hengellisiä asioita. Monikulttuurisilla varhaisnuorilla oli selvästi paremmat valmiudet ja tahtotila keskustella uskonnosta ja omasta uskosta, kuin kantasuomalaisilla.
Huolimatta kulttuurien ja uskontojen eroista ja kielloista, joita varhaisnuoret nostivat esiin, uskontojen välinen dialogi tapahtui ystävien välillä. Koulussa uskontojen välinen vuorovaikutus koettiin vähäiseksi, koska eri uskonnoilla ei ollut mahdollisuutta kohdata toisia. Ensisijaisesti koettiin, että uskontojen sijaan arjessa kohtaavat ihmiset eivät heidän uskontonsa.
Avainsanat: moniuskontoisuus, monikulttuurisuus, uskontodialogi, varhaisnuorisotyö, tapaustutkimus
Kanerva, Ilkka. Moniuskontoisuus Vuosaaren seurakunnan varhaisnuorisotyössä. Järvenpää syksy 2013, 60 sivua, 1 liite.
Diakonia-ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusohjelma. Diakonia, kristillinen kasvatus ja nuorisotyö, sosionomi (ylempi AMK).
Tämän tutkimuksen tarkoitus on sanoittaa Vuosaarelaista ilmiötä, jossa erityisesti muslimitytöt osallistuvat evankelisluterilaisen kirkon varhaisnuorisotyöhön. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen tutkimus, joka kuvaa uskontojen ilmenemistä ja merkitystä varhaisnuorten arjessa sekä uskontojen välistä dialogia. Kuvaan tässä tutkimuksessa moniuskontoista ja monikulttuurista toimintaympäristöä sekä niihin liittyvää yhteiskunnan ja kirkon parissa käytävää keskustelua ja toimintaa.
Aineisto tähän tutkimukseen kerättiin kevään 2013 aikana erilaisissa tilanteissa Vuosaaren seurakunnan toimintaan aktiivisesti osallistuvilta varhaisnuorilta. Kaikkiaan tutkimukseen osallistui 28 alakouluikäistä lasta, jotka edustivat taustoiltaan kahdeksaa eri kansalaisuutta ja viittä eri uskontoa ja elämänkatsomusta. Aineisto kerättiin ryhmähaastatteluissa ja niihin pohjautuvissa toiminnallisissa kollaasityöskentelyissä. Varhaisnuoret liittivät uskonnon ensisijaisesti ja voimakkaasti kouluun, sitten kotiin ja jonkin verran ystäviin. Aineiston analyysissä oli luontevaa käyttää tätä aineistolähtöistä luokittelua.
Tutkimusaineisto kuvasi varsin kattavasti uskontojen näkyvyyttä arjessa sekä niiden samankaltaisuutta että erottavia tai kiellettyjä asioita. Aineisto paljastaa myös varhaisnuorten erilaisen osaamisen sanoittaa uskonnollisia ja hengellisiä asioita. Monikulttuurisilla varhaisnuorilla oli selvästi paremmat valmiudet ja tahtotila keskustella uskonnosta ja omasta uskosta, kuin kantasuomalaisilla.
Huolimatta kulttuurien ja uskontojen eroista ja kielloista, joita varhaisnuoret nostivat esiin, uskontojen välinen dialogi tapahtui ystävien välillä. Koulussa uskontojen välinen vuorovaikutus koettiin vähäiseksi, koska eri uskonnoilla ei ollut mahdollisuutta kohdata toisia. Ensisijaisesti koettiin, että uskontojen sijaan arjessa kohtaavat ihmiset eivät heidän uskontonsa.
Avainsanat: moniuskontoisuus, monikulttuurisuus, uskontodialogi, varhaisnuorisotyö, tapaustutkimus