Lapsipotilaiden peruselintoimintojen kirjaaminen ensihoidossa
Koskinen, Oskari; Ruokomäki, Miko (2013)
Koskinen, Oskari
Ruokomäki, Miko
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121621350
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121621350
Tiivistelmä
Metropolia Ammattikorkeakoulun, Ensihoidon koulutusohjelman opinnäytetyössä selvitetään lapsipotilaille tehtyjen mittausten kirjaamista ensihoidossa. Tarkoituksena on selvittää mitä alle 7-vuotiaiden peruselintoimintoja on kirjattu mitatuksi ja vaikuttavatko ikä tai hälytyskoodi tehtyihin mittauksiin. Opinnäytetyö on tehty Helsingin kaupungin pelastuslaitokselle sisäiseen käyttöön. Opinnäytetyön tulokset perustuvat tilastolliseen analyysiin alle 7-vuotiaiden potilaiden ensihoitotehtävistä vuoden 2012 aikana. Aineisto kerättiin Helsingin kaupungin pelastuslai-toksen sähköisistä Merlot Medi -ensihoitokertomuksista saatavista Excel-taulukoista. Analyysi tehtiin IBM® SPSS® Statistics (Version 21) -ohjelmalla. Kaikkiaan analysoitavia ensi-hoitotehtäviä valikoitui 912. Alle 1-vuotiaita on selvästi vähiten (n=174, 19,1 %), kun taas 1–3 -vuotiaat (n=396, 43,4 %) ja 3–7 -vuotiaat (n=342, 37,5 %) muodostavat keskenään likipitäen samankokoiset ryhmät. Tehtävät jakaantuivat kaikkiaan 32 eri hälytyskoodiin, joista yleisimmät olivat kouristelu (n=179, 19,6 %), hengitysvaikeus (n=169, 18,5 %) ja kaatuminen (n=157, 17,2 %). Lapsipotilaiden peruselintoimintojen mittauksissa on puutteita. Ikä vaikuttaa mittausten tekemiseen siten, että iän kasvaessa mittauksia tehdään enemmän. Hälytyskoodilla on myös merkitystä siihen, mitä peruselintoimintoja lapsipotilaalta mitataan. Peruselintoimintojen mittauksista on kirjattu selvästi vähiten hengitystaajuutta (n=128, 14,0 %) ja verensokeria (n=143, 15,7 %). Eniten on kirjattu syketaajuutta (n=556, 61,0 %), korvalämpöä (n=506, 55,5 %) ja saturaatiota (n=490, 53,7 %). Lapsipotilaille tärkeimpien mittausten tekemistä ensihoidossa tulee korostaa. Hengitystaajuuden ja syketaajuuden vaihtelut ovat lapselle tärkeimmät kompensaatiomekanismit hengityksen ja verenkierron säätelyssä. Verensokeri, etenkin pienillä lapsilla on tärkeä mittaus, jonka poikkeavat arvot voivat selittää hyvinkin epämääräisiä oireita. Ensihoitajien koulutusta tulee kehittää lapsipotilaiden osalta siten, että tietämys lapsipotilaista lisääntyisi ja ensihoitajat saisivat lisää tietoa lapsipotilaiden tutkimisesta. Yhteistyötä pediatrien ja lasten kanssa työskentelevien sairaanhoitajien kanssa tulisi lisätä, sillä lapsipotilaan tutkimisessa on paljon kokemusperäistä tietoa, jota ei kirjallisuudesta ole luettavissa.