Ryhmämuotoisen liikuntaneuvonnan vaikutus Parkinsonin tautia sairastavien ja aivoverenkiertohäiriön sairastaneiden omaehtoiseen liikuntaan : seurantatutkimus
Piittisjärvi, Taina (2013)
Piittisjärvi, Taina
Turun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121221007
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121221007
Tiivistelmä
Suomen Parkinson-liitto ja Aivoliitto toteuttivat vuosina 2010–2012 yhteisen Ryhmävoimaa – hankkeen, jonka tavoitteena oli kehittää ryhmämuotoinen liikuntaneuvontamalli liian vähän terveytensä kannalta liikkuville Parkinsonin tautia sairastaville ja Aivoverenkiertohäiriön sairastaneille potilaille. Terveysliikunta-hanketta pilotoitiin viidellä paikkakunnalla; Porissa, Vaasassa, Mikkelissä, Seinäjoella ja Ranualla.
Opinnäytetyön tavoitteena oli arvioida ryhmämuotoisen liikuntaneuvontamallin vaikuttavuutta pitkällä aikavälillä. Saatua tietoa käytetään jatkohankkeen suunnittelussa ja ryhmämuotoisen neuvontamallin kehittämisessä.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin arviointitutkimusta, joka toteutettiin seurantakyselyn avulla. Seurantakyselyn vastauksia verrattiin Ryhmävoimaa – hankkeen alku- ja loppukyselyn vastauksiin. Kohderyhmäksi valikoituivat Porin pilottiryhmät (n=22), joissa neuvonta oli toteutunut hankkeen mallin mukaisesti. Porin neuvontaryhmien päättymisestä oli myös kulunut pisin aika (yli kaksi vuotta), jolloin pystyttiin arvioimaan pitkällä aikavälillä tapahtunutta muutosta neuvontaryhmäläisten liikuntakäyttäytymisessä.
Ryhmäläiset kokivat ryhmämuotoisen liikuntaneuvonnan edelleen hyödylliseksi. He harrastivat edelleenkin samoja liikuntalajeja kuin hankkeen alku- ja loppukyselyssä. Liikunnan määrä oli laskenut alkukyselyn tasolle, mutta ryhmäläiset harrastivat liikuntaa kuitenkin monipuolisemmin kuin ennen neuvontaryhmiä. Fyysiset ongelmat (ikääntyminen ja pitkäaikaissairaus) olivat rajoittaneet eniten ryhmäläisten liikunnan harrastamisen määrää.
Hankkeen potilasryhmillä liikuntaan motivoituminen vaatii aikaa, ammattitaitoista ohjausta ja ryhmäläisten intensiivistä juurruttamista kunnassa jo olemassa oleviin liikuntapalveluihin. Liikuntamotivaatio laskee helposti toimintakyvyn heiketessä. Pitkäaikaissairaiden liikuntaneuvonnalle tulisi olla jatkoa, päivitystä uusien ongelmien kohdatessa. Tämä edellyttäisi liikunnan ja neuvonnan tasoryhmien luomista kuntiin, jolloin liikunnan ja neuvonnan tarve sekä tarjonta kohtaisivat toisensa paremmin. Terveys- ja liikuntatoimen sekä kolmannen sektorin yhteistyö ovat edellytys toimivalle, ryhmämuotoiselle liikuntaneuvonnalle.
Opinnäytetyön tavoitteena oli arvioida ryhmämuotoisen liikuntaneuvontamallin vaikuttavuutta pitkällä aikavälillä. Saatua tietoa käytetään jatkohankkeen suunnittelussa ja ryhmämuotoisen neuvontamallin kehittämisessä.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin arviointitutkimusta, joka toteutettiin seurantakyselyn avulla. Seurantakyselyn vastauksia verrattiin Ryhmävoimaa – hankkeen alku- ja loppukyselyn vastauksiin. Kohderyhmäksi valikoituivat Porin pilottiryhmät (n=22), joissa neuvonta oli toteutunut hankkeen mallin mukaisesti. Porin neuvontaryhmien päättymisestä oli myös kulunut pisin aika (yli kaksi vuotta), jolloin pystyttiin arvioimaan pitkällä aikavälillä tapahtunutta muutosta neuvontaryhmäläisten liikuntakäyttäytymisessä.
Ryhmäläiset kokivat ryhmämuotoisen liikuntaneuvonnan edelleen hyödylliseksi. He harrastivat edelleenkin samoja liikuntalajeja kuin hankkeen alku- ja loppukyselyssä. Liikunnan määrä oli laskenut alkukyselyn tasolle, mutta ryhmäläiset harrastivat liikuntaa kuitenkin monipuolisemmin kuin ennen neuvontaryhmiä. Fyysiset ongelmat (ikääntyminen ja pitkäaikaissairaus) olivat rajoittaneet eniten ryhmäläisten liikunnan harrastamisen määrää.
Hankkeen potilasryhmillä liikuntaan motivoituminen vaatii aikaa, ammattitaitoista ohjausta ja ryhmäläisten intensiivistä juurruttamista kunnassa jo olemassa oleviin liikuntapalveluihin. Liikuntamotivaatio laskee helposti toimintakyvyn heiketessä. Pitkäaikaissairaiden liikuntaneuvonnalle tulisi olla jatkoa, päivitystä uusien ongelmien kohdatessa. Tämä edellyttäisi liikunnan ja neuvonnan tasoryhmien luomista kuntiin, jolloin liikunnan ja neuvonnan tarve sekä tarjonta kohtaisivat toisensa paremmin. Terveys- ja liikuntatoimen sekä kolmannen sektorin yhteistyö ovat edellytys toimivalle, ryhmämuotoiselle liikuntaneuvonnalle.