Nuoret lastensuojelun avohuollossa : Kokemuksia osallisuudesta
Kirjonen, Jenna (2014)
Kirjonen, Jenna
Tampereen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201401091150
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201401091150
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää, millaista on osallisuus lastensuojelun avohuollossa 12–17-vuotiaiden nuorten kokemana. Tutkimuskysymyksiä oli kolme: millaisia osallisuuden kokemuksia nuorilla on, mistä tekijöistä tällainen kokemus rakentuu ja millaista palautetta nuoret antavat lastensuojelusta.
Opinnäytetyön teoreettisen viitekehyksen muodostavat osallisuus ja lastensuojelu. Osallisuudella tarkoitetaan vuorovaikutuksessa syntyvää subjektiivista kokemusta johonkin kuulumisesta. Lastensuojelulla tässä tutkimuksessa tarkoitetaan kuntien toteuttamaa, lakiin perustuvaa lapsi- ja perhekohtaista suojelua, jonka tavoitteena on turvata lapsen suotuisa kehitys ja hyvinvointi. Sekä Suomen laki että YK:n lapsen oikeuksien julistus painottavat lapsen osallisuuden merkitystä sekä yleisesti että lastensuojelussa.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena haastattelemalla neljää nuorta yhdessä oman ohjaustyöntekijänsä kanssa. Haastatteluissa nuoren ja työntekijän kanssa käytiin läpi tähänastista lastensuojelupolkua dialogisena palautekeskusteluna. Haastattelun lopussa kerättiin haastateltavilta eläytymismenetelmää käyttäen aineistoa toista tutkimuskysymystä varten. Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisenä sisällönanalyysina. Haastateltaessa sekä nuoria että työntekijöitä tuloksissa korostuu jaettu asiantuntijuus.
Nuorten kokemukset kertoivat sekä osallisuudesta että osattomuudesta. Osallisuuden kokemuksissa yhteistä oli nuoren aktiivinen toimijuus, työntekijän ja nuoren välinen merkityksellinen suhde ja toiminnallisuus. Osattomuuden kokemuksissa keskeistä oli aidon kohtaamisen ja tiedon puute. Kolme neljästä nuoresta ei muistanut kertaakaan tavanneensa sosiaalityöntekijäänsä kahden. Kokemus, jossa osallistuminen on mahdollista, rakentuu ennen kaikkea työntekijän tavasta kuulla ja kohdata nuorta, mutta myös nuoren ominaisuudet, kuten halu apuun, vaikuttavat. Kaikki haastateltavat kokivat lastensuojelun oman elämänsä kannalta erityisen merkittäväksi. Kehitysehdotuksista keskeisimmät liittyivät työntekijöihin: heiltä toivottiin vastavuoroisuutta ja aitoa kiinnostusta.
Aineiston perusteella nuorten osallisuutta lastensuojelussa voitaisiin edistää kiinnittämällä huomiota tiedon välittämiseen etenkin prosessin alussa: lastensuojelutarpeen selvitystä ja asiakassuunnitelmaa tehdessä. Työntekijän dialoginen orientaatio asiakassuhteessa on osallisuuden kokemusten syntymisen kannalta oleellista – nuorille on tärkeää, että heitä kuullaan ja heille myös vastataan.
Opinnäytetyön teoreettisen viitekehyksen muodostavat osallisuus ja lastensuojelu. Osallisuudella tarkoitetaan vuorovaikutuksessa syntyvää subjektiivista kokemusta johonkin kuulumisesta. Lastensuojelulla tässä tutkimuksessa tarkoitetaan kuntien toteuttamaa, lakiin perustuvaa lapsi- ja perhekohtaista suojelua, jonka tavoitteena on turvata lapsen suotuisa kehitys ja hyvinvointi. Sekä Suomen laki että YK:n lapsen oikeuksien julistus painottavat lapsen osallisuuden merkitystä sekä yleisesti että lastensuojelussa.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena haastattelemalla neljää nuorta yhdessä oman ohjaustyöntekijänsä kanssa. Haastatteluissa nuoren ja työntekijän kanssa käytiin läpi tähänastista lastensuojelupolkua dialogisena palautekeskusteluna. Haastattelun lopussa kerättiin haastateltavilta eläytymismenetelmää käyttäen aineistoa toista tutkimuskysymystä varten. Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisenä sisällönanalyysina. Haastateltaessa sekä nuoria että työntekijöitä tuloksissa korostuu jaettu asiantuntijuus.
Nuorten kokemukset kertoivat sekä osallisuudesta että osattomuudesta. Osallisuuden kokemuksissa yhteistä oli nuoren aktiivinen toimijuus, työntekijän ja nuoren välinen merkityksellinen suhde ja toiminnallisuus. Osattomuuden kokemuksissa keskeistä oli aidon kohtaamisen ja tiedon puute. Kolme neljästä nuoresta ei muistanut kertaakaan tavanneensa sosiaalityöntekijäänsä kahden. Kokemus, jossa osallistuminen on mahdollista, rakentuu ennen kaikkea työntekijän tavasta kuulla ja kohdata nuorta, mutta myös nuoren ominaisuudet, kuten halu apuun, vaikuttavat. Kaikki haastateltavat kokivat lastensuojelun oman elämänsä kannalta erityisen merkittäväksi. Kehitysehdotuksista keskeisimmät liittyivät työntekijöihin: heiltä toivottiin vastavuoroisuutta ja aitoa kiinnostusta.
Aineiston perusteella nuorten osallisuutta lastensuojelussa voitaisiin edistää kiinnittämällä huomiota tiedon välittämiseen etenkin prosessin alussa: lastensuojelutarpeen selvitystä ja asiakassuunnitelmaa tehdessä. Työntekijän dialoginen orientaatio asiakassuhteessa on osallisuuden kokemusten syntymisen kannalta oleellista – nuorille on tärkeää, että heitä kuullaan ja heille myös vastataan.