Esikouluikäisten lasten kouluun valmentautumisen tukeminen
Siitonen, Anne-Maria; Värtinen, Maria (2013)
Siitonen, Anne-Maria
Värtinen, Maria
Laurea-ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121921969
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121921969
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli koota ajantasaista tietoa esiopetuksessa annettavasta tuesta ja sen järjestämisestä. Tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla pääkaupunkiseudun kahden kunnan, Espoon ja Vantaan esiopetusikäisille lapsille tarjoaman kolmiportaisen tuen sisältöä, tuen järjestämisen prosessia sekä tuen kohdentumista. Esiopetuksesta on säädetty Perusopetuslaissa (1998/628) ja Opetushallitus (2010) on määritellyt valtakunnallisesti kuntien järjestämän esiopetuksen tuen periaatteet. Opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksessä esitettiin esiopetuksen muuttamista velvoittavaksi koko 6-vuotiaiden ikäryhmälle. (Kinos & Palonen 2013, 3). Moniammatillisuus nostettiin keskeiseksi tuen järjestämisen periaatteeksi ja myös opinnäytetyömme toteutettiin moniammatillisesti. Valitsimme kirjallisuuskatsauksen tutkimusmenetelmäksemme, ja kokosimme aiemmista tutkimuksista tietoa, joka toimi perustana uusille tutkimustuloksille (Salminen 2010, 3). Opinnäytetyössä käytimme Finkin (2005) seitsenvaiheista kirjallisuuskatsauksen mallia.
Esiopetuksen tuen periaatteet Espoossa ja Vantaalla eivät oletetusti eronneet toisistaan, vaan noudattivat kasvun ja oppimisen valtakunnallista ohjeistusta (opetushallitus 2010, 18-24). Tutkimustulosten perusteella molemmat kunnat ovat väestöltään kasvavia, ja päivähoitoikäisten lasten osuus koko kunnan väestöstä oli yli kahdeksan prosenttia. Erot Espoon ja Vantaan välillä näkyivät esiopetuksen tuen sisällöissä ja tuen kohdentamisessa. Molemmissa kunnissa oltiin kiinnostuneita kunnan sisäisistä alueellisista eroista, jotka osoittautuivat suuriksi. Vuonna 2010 sekä Espoossa että Vantaalla tukea tarvitsevien lasten osuus oli 8,7 % päivähoitoon osallistuvista lapsista. Kuntien varhaiskasvatuksen kustannusvertailu osoitti, että Espoossa varhaiskasvatuksen lapsikohtaiset kustannukset olivat aavistuksen korkeammat kuin Vantaalla. Kuntien erilaiset tilastointimenetelmät hankaloittivat tutkimustulosten analyysia.
Tutkimusasetelman kannalta olisi ollut mielekästä ottaa Helsinki mukaan vertailuun, mutta se ei ollut mahdollista, koska Helsingin kaupungilla ei ollut saatavilla julkaistua tietoa kasvun ja oppimisen tuen järjestämisen periaatteista. Valtakunnallisesti olisi tärkeä kehittää tiedonsiirtoa nivelvaiheiden ja eri toimijoiden välillä, hyvänä esimerkkinä tästä on Vantaalla käytössä oleva esikoulusta kouluun tiedonsiirtomalli. Kuntien vertailutietojen vähäisyys johtuu osittain erilaisista tilastointimenetelmistä, joiden yhdenmukaistaminen valtakunnallisesti olisi merkityksellistä.
Esiopetuksen tuen periaatteet Espoossa ja Vantaalla eivät oletetusti eronneet toisistaan, vaan noudattivat kasvun ja oppimisen valtakunnallista ohjeistusta (opetushallitus 2010, 18-24). Tutkimustulosten perusteella molemmat kunnat ovat väestöltään kasvavia, ja päivähoitoikäisten lasten osuus koko kunnan väestöstä oli yli kahdeksan prosenttia. Erot Espoon ja Vantaan välillä näkyivät esiopetuksen tuen sisällöissä ja tuen kohdentamisessa. Molemmissa kunnissa oltiin kiinnostuneita kunnan sisäisistä alueellisista eroista, jotka osoittautuivat suuriksi. Vuonna 2010 sekä Espoossa että Vantaalla tukea tarvitsevien lasten osuus oli 8,7 % päivähoitoon osallistuvista lapsista. Kuntien varhaiskasvatuksen kustannusvertailu osoitti, että Espoossa varhaiskasvatuksen lapsikohtaiset kustannukset olivat aavistuksen korkeammat kuin Vantaalla. Kuntien erilaiset tilastointimenetelmät hankaloittivat tutkimustulosten analyysia.
Tutkimusasetelman kannalta olisi ollut mielekästä ottaa Helsinki mukaan vertailuun, mutta se ei ollut mahdollista, koska Helsingin kaupungilla ei ollut saatavilla julkaistua tietoa kasvun ja oppimisen tuen järjestämisen periaatteista. Valtakunnallisesti olisi tärkeä kehittää tiedonsiirtoa nivelvaiheiden ja eri toimijoiden välillä, hyvänä esimerkkinä tästä on Vantaalla käytössä oleva esikoulusta kouluun tiedonsiirtomalli. Kuntien vertailutietojen vähäisyys johtuu osittain erilaisista tilastointimenetelmistä, joiden yhdenmukaistaminen valtakunnallisesti olisi merkityksellistä.