Askel askeleelta - kohti elämänhallintaa : työntekijöiden kokemuksia nuorten aikuisten mielenterveyskuntoutujien elämänhallintaan vaikuttavista tekijöistä
Laakkonen, Katja; Laitinen, Elli (2014)
Laakkonen, Katja
Laitinen, Elli
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201402031943
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201402031943
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tarkastelemme Mielenterveyden keskusliiton ja sen jäsenyhdistyksen Leikkiväki ry:n työntekijöiden kokemuksia 18–30 -vuotiaiden nuorten aikuisten mielenter-veyskuntoutujien elämänhallintaan vaikuttavista tekijöistä. Tarkoituksena on selvittää niitä työmenetelmiä ja -tapoja, joita käytetään nuoren aikuisen mielenterveyskuntoutujan elä-mänhallinnan tukemiseen. Tarkoituksena on myös selvittää työn kehittämiskohteita elä-mänhallinnan tukemisen kannalta työntekijän näkökulmasta. Käsittelemme opinnäytetyös-sämme elämänhallintaa elämänhallinnan teorioiden pohjalta sekä sosiaalipedagogisessa viitekehyksessä. Opinnäytetyömme on kvalitatiivinen. Keräsimme aineiston haastattelemalla kuutta yhteis-työkumppaniemme työntekijää, jotka työskentelevät nuorten aikuisten mielenterveyskun-toutujien kanssa. Haastattelumenetelmänä käytimme puolistrukturoitua teemahaastattelua. Teemoina olivat mielenterveys ja toimintakyky, itsenäisyys ja toimeentulo, sosiaalisuus, yhteiskuntaan integroituminen ja osallisuus, sekä moniammatillisuus. Aineiston analyysi-menetelmänä käytimme teemoittelua. Tuloksista selvisi ryhmätyömenetelmien käytön ja sosiaalisuuden merkitys elämänhallinnan tukemisen kannalta. Nuoren kohtaamisen ja kannustuksen merkitys korostui aineistossa, kuten myös nuoren osallistaminen omaan elämäänsä ja kuntoutukseensa. Aineistosta nousi myös esiin palveluiden järjestäminen niin, ettei nuorta tarvitsisi ohjata jokaisen asian takia eri työntekijälle. Aineistossa korostui myös vertaisnäkökulman ja kokemusasiantuntijuuden esille tuominen. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että ryhmätyömenetelmien merkitys on suuri elä-mänhallinnan tukemisen kannalta. Nuoren sosiaalisuuden tukeminen on myös tärkeää. Nuoren kohtaamisen tulisi olla inhimillistä, tulosten perusteella ammatillisuus voikin antaa vääränlaista turvaa työntekijälle. Nuori on oman elämänsä asiantuntija, eikä työn tulisi olla liian asiantuntijakeskeistä. Työssä täytyykin olla aikaa kartoittaa nuoren tilannetta ja niitä menetelmiä, jotka tukevat nuoren yksilöllistä kuntoutumista. Työn haasteena onkin se, kuinka resurssit riittävät, että työntekijöiden työpanos saadaan kohdennettua oikein.