Kansalaisaloite osana Suomen demokraattista järjestelmää : tutkimus kansanedustajien näkemyksistä
Laulaja, Minna (2013)
Laulaja, Minna
Laurea-ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201401311895
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201401311895
Tiivistelmä
Suomen kansalaisille avautui uusi mahdollisuus vaikuttaa demokraattiseen päätöksentekoon ja saada tärkeäksi katsomansa asiat poliittisen päätöksenteon kohteeksi sisällöllisen kansalaisaloitteen muodossa. Kansalaisaloitetta koskeva perustuslain muutos tuli voimaan 1.3.2012. Vähintään 50 000 äänioikeutetulla Suomen kansalaisella on oikeus tehdä eduskunnalle aloite lain säätämiseksi tai ehdotus lainvalmisteluun ryhtymisestä. Uusi välittömän vaikuttamisen muotoihin lukeutuva kansalaisaloiteinstituutio täydentää edustuksellista demokratiaamme.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia kansanedustajien mielipiteitä kansalaisaloitejärjestelmän tarpeellisuudesta, toimivuudesta ja kehittämisestä. Kansalaisaloiteinstituution vahvistamista tulevaisuudessa koskevat tutkimuskysymykset liittyivät sitovien kansanäänestysten järjestämiseen sekä kansalaisaloitteen vireillepano- ja kannatusilmoitusikärajan laskuun. Tutkimus toteutettiin syksyn 2013 aikana kvantitatiivisella survey-tutkimuksella, joka sisälsi strukturoitujen kysymysten lisäksi mahdollisuuden avoimeen kommentointiin.
Tutkimukseen vastanneiden kansanedustajien määrä jäi alhaiseksi. Vain 14,5 prosenttia kansanedustajista vastasi kyselyyn, joten kovin merkittäviä johtopäätöksiä ei tämän tutkimuksen perusteella pysty tekemään. Kyselyyn vastanneet kansanedustajat eivät ainakaan näin kansalaisaloiteinstituution alkuvaiheessa ole valmiita laajentamaan kansalaisten osallistumisoikeuksia sitoviin kansanäänestyksiin. Kyselyyn vastanneet kansanedustajat eivät myöskään kannattaneet kansalaisaloitteen vireillepano- ja kannatusilmoitusikärajan laskua 16 vuoteen nuorten osallistumisaktiivisuuden lisäämiseksi.
Selvä enemmistö kyselyyn vastanneista kansanedustajista piti kansalaisaloitelain säätämistä erittäin tai melko tarpeellisena. Sen vaikutukset demokraattiseen päätöksentekoon katsottiin olevan melko vähäistä. Lähinnä sillä voidaan nostaa kansalaisille tärkeitä asioita poliittisen keskustelun agendalle. Pääosin kansanedustajat olivat tyytyväisiä kansalaisaloiteinstituution toimivuuteen ja käytäntöihin eduskunnassa.
Opinnäytetyön teoriaosuudessa perehdytään normatiivisiin demokratiateorioihin sekä edustuksellisen ja suoran demokratian muotoihin Suomessa. Oikeusvertailevaan aineistoon kuuluvat Alankomaiden, Espanjan ja Itävallan sisällölliset kansalaisaloitejärjestelmät sekä pitkät perinteet suoran demokratian toimivuudesta omaava Sveitsin kansalaisaloitejärjestelmä. Itse kansalaisaloitelaki ja siihen liittyvä lainsäädäntö on melko yksityiskohtaisen tarkastelun kohteena. Lisäksi käydään läpi kansalaisaloitteen eduskuntakäsittelyn vaiheita.
Kansalaisaloitejärjestelmän toimivuudesta saadaan tulevan talven aikana lisää käytännön kokemusta, sillä ainakin neljä 50 000 kannatusilmoitusrajan ylittänyttä kansalaisaloitetta on tulossa eduskunnan käsittelyyn. Erityisesti tasa-arvoista avioliittolakia koskevan kansalaisaloitteen käsittely mittaa kansalaisaloitejärjestelmän aidon toimivuuden. Näistä saatavien kokemusten perusteella syntyy todennäköisesti myös kiinnostavia aiheita jatkotutkimukseen.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia kansanedustajien mielipiteitä kansalaisaloitejärjestelmän tarpeellisuudesta, toimivuudesta ja kehittämisestä. Kansalaisaloiteinstituution vahvistamista tulevaisuudessa koskevat tutkimuskysymykset liittyivät sitovien kansanäänestysten järjestämiseen sekä kansalaisaloitteen vireillepano- ja kannatusilmoitusikärajan laskuun. Tutkimus toteutettiin syksyn 2013 aikana kvantitatiivisella survey-tutkimuksella, joka sisälsi strukturoitujen kysymysten lisäksi mahdollisuuden avoimeen kommentointiin.
Tutkimukseen vastanneiden kansanedustajien määrä jäi alhaiseksi. Vain 14,5 prosenttia kansanedustajista vastasi kyselyyn, joten kovin merkittäviä johtopäätöksiä ei tämän tutkimuksen perusteella pysty tekemään. Kyselyyn vastanneet kansanedustajat eivät ainakaan näin kansalaisaloiteinstituution alkuvaiheessa ole valmiita laajentamaan kansalaisten osallistumisoikeuksia sitoviin kansanäänestyksiin. Kyselyyn vastanneet kansanedustajat eivät myöskään kannattaneet kansalaisaloitteen vireillepano- ja kannatusilmoitusikärajan laskua 16 vuoteen nuorten osallistumisaktiivisuuden lisäämiseksi.
Selvä enemmistö kyselyyn vastanneista kansanedustajista piti kansalaisaloitelain säätämistä erittäin tai melko tarpeellisena. Sen vaikutukset demokraattiseen päätöksentekoon katsottiin olevan melko vähäistä. Lähinnä sillä voidaan nostaa kansalaisille tärkeitä asioita poliittisen keskustelun agendalle. Pääosin kansanedustajat olivat tyytyväisiä kansalaisaloiteinstituution toimivuuteen ja käytäntöihin eduskunnassa.
Opinnäytetyön teoriaosuudessa perehdytään normatiivisiin demokratiateorioihin sekä edustuksellisen ja suoran demokratian muotoihin Suomessa. Oikeusvertailevaan aineistoon kuuluvat Alankomaiden, Espanjan ja Itävallan sisällölliset kansalaisaloitejärjestelmät sekä pitkät perinteet suoran demokratian toimivuudesta omaava Sveitsin kansalaisaloitejärjestelmä. Itse kansalaisaloitelaki ja siihen liittyvä lainsäädäntö on melko yksityiskohtaisen tarkastelun kohteena. Lisäksi käydään läpi kansalaisaloitteen eduskuntakäsittelyn vaiheita.
Kansalaisaloitejärjestelmän toimivuudesta saadaan tulevan talven aikana lisää käytännön kokemusta, sillä ainakin neljä 50 000 kannatusilmoitusrajan ylittänyttä kansalaisaloitetta on tulossa eduskunnan käsittelyyn. Erityisesti tasa-arvoista avioliittolakia koskevan kansalaisaloitteen käsittely mittaa kansalaisaloitejärjestelmän aidon toimivuuden. Näistä saatavien kokemusten perusteella syntyy todennäköisesti myös kiinnostavia aiheita jatkotutkimukseen.