Keskusheräämön sairaanhoitajien kokemuksia alaraaja-amputaatiopotilaiden postoperatiivisesta hoidosta
Hämäläinen, Mira; Heiskanen, Sanna-Leena; Kärkkäinen , Katri (2014)
Hämäläinen, Mira
Heiskanen, Sanna-Leena
Kärkkäinen , Katri
Savonia-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201402172374
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201402172374
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata Kuopion yliopistollisen sairaalan keskusheräämön sairaanhoitajien kokemuksia alaraaja-amputaatiopotilaiden postoperatiivisesta hoidosta. Työn tavoitteena oli tuottaa tietoa alaraaja-amputaatiopotilaan hoidosta ja tiedon avulla kehittää tämän potilasryhmän postoperatiivista hoitoa. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää muun muassa uuden työntekijän perehdytyksessä keskusheräämöön ja opiskelijoiden ohjauksessa.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselyllä ja haastattelulla heräämön sairaanhoitajilta. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä.
Keskusheräämön sairaanhoitajien kokemuksien mukaan amputaatiopotilaiden postoperatiivisessa heräämö-seurannassa tärkeää oli potilaan kivunhoito. Preoperatiivisella kivunhoidolla voitiin vähentää postoperatiivisen kivun määrää ja auttaa saamaan kipu helpommin hallintaan. Kaikissa tilanteissa alaraaja-amputoitujen potilaiden kipu ei ollut hallinnassa ennen potilaiden vuodeosastolle siirtoa. Haasteeksi koettiin kivun hallintaan saaminen niissä tilanteissa, joissa kipu oli yltynyt liian kovaksi ennen riittävän kipulääkityksen aloittamista. Aavesäryn tunnistaminen oli myös haastavaa, sillä sen erottaminen leikkauskivusta oli vaikeaa, koska amputaation jälkeen kipu oli joka tapauksessa voimakasta. Myös amputaatiopotilaiden henkinen tukeminen oli tärkeää, mutta potilaan tukemista rajoittivat esimerkiksi vahvat kipulääkkeet. Alaraaja-amputaatiopotilaat saattoivat muuttua levottomiksi ja sekaviksi heräämöhoidon aikana.
Jatkossa olisi tärkeä selvittää ennen toimenpidettä aloitetun kivunhoidon vaikutusta alaraaja-amputoidun potilaan postoperatiiviseen kipuun. Mielenkiintoista olisi myös selvittää kuinka hoitajat kokevat potilaiden heräämössä oloajan riittävän eri potilasryhmille ja täyttyvätkö turvalliset osastolle siirtokriteerit kaikkien potilaiden postoperatiivisessa hoidossa.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselyllä ja haastattelulla heräämön sairaanhoitajilta. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä.
Keskusheräämön sairaanhoitajien kokemuksien mukaan amputaatiopotilaiden postoperatiivisessa heräämö-seurannassa tärkeää oli potilaan kivunhoito. Preoperatiivisella kivunhoidolla voitiin vähentää postoperatiivisen kivun määrää ja auttaa saamaan kipu helpommin hallintaan. Kaikissa tilanteissa alaraaja-amputoitujen potilaiden kipu ei ollut hallinnassa ennen potilaiden vuodeosastolle siirtoa. Haasteeksi koettiin kivun hallintaan saaminen niissä tilanteissa, joissa kipu oli yltynyt liian kovaksi ennen riittävän kipulääkityksen aloittamista. Aavesäryn tunnistaminen oli myös haastavaa, sillä sen erottaminen leikkauskivusta oli vaikeaa, koska amputaation jälkeen kipu oli joka tapauksessa voimakasta. Myös amputaatiopotilaiden henkinen tukeminen oli tärkeää, mutta potilaan tukemista rajoittivat esimerkiksi vahvat kipulääkkeet. Alaraaja-amputaatiopotilaat saattoivat muuttua levottomiksi ja sekaviksi heräämöhoidon aikana.
Jatkossa olisi tärkeä selvittää ennen toimenpidettä aloitetun kivunhoidon vaikutusta alaraaja-amputoidun potilaan postoperatiiviseen kipuun. Mielenkiintoista olisi myös selvittää kuinka hoitajat kokevat potilaiden heräämössä oloajan riittävän eri potilasryhmille ja täyttyvätkö turvalliset osastolle siirtokriteerit kaikkien potilaiden postoperatiivisessa hoidossa.