Merikapteenikoulutuksen haasteet ammattikorkeakoulujärjestelmässä
Riekkinen, Piia (2010)
Riekkinen, Piia
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201001271648
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201001271648
Tiivistelmä
Merikapteenikoulutus muuttui Suomessa ammattikorkeakoulujärjestelmän tullessa voimaan vuonna 1992. Aiempi merenkulun koulutusjärjestelmä, jossa siirryttiin portaalta toiselle opiskelun ja alusharjoittelun vuorottelulla, yhdistettiin ammattikorkeakoulututkinnoksi, joka käsittää opinnot ja harjoittelun neljässä ja puolessa vuodessa suoraan merikapteeniksi asti. Merenkulun peruskoulutusta ollaan parhaillaan uudistamassa. Merikapteeniopinnot alkavat ammattikorkeakoulussa merenkulun perusteiden opiskelulla, joten uudistusten tulisi koskea myös merikapteenitutkintoa.
Työn tavoite oli pohtia merikapteenikoulutuksen haasteita opiskelijan näkökulmasta ja esittää ajatuksia haasteisiin vastaamiseen. Työssä tutkittiin Suomessa aikaisemmin käytössä olleita opetusjärjestelmiä ja selvitettiin opetukseen vaikuttavaa lainsäädäntöä, joita vertailtiin merikapteeniopetukseen nykyjärjestelmässä. Merenkulkualan lehdissä viime vuosina ilmestyneistä kirjoituksista välittyy alalla vallitseva yleinen huoli nykykoulutuksen tilasta ja työvoiman saatavuudesta. Tutkijan omaa kokemusta koulutuksen haasteista opiskelijana ammattikorkeakoulussa vahvistivat Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa ilmestyneiden julkaisujen opiske-lijahaastattelut.
Koulutuksen suurimmaksi ongelmaksi ammattikorkeakoulussa on muodostunut merikokemuksen vähyys ja alusharjoittelu. Ammattikorkeakoulun tutkintonimike merikapteeni ei vastaa valmistuneen opiskelijan tulevaa työnkuvaa, koska pätevyysvaatimukset ovat tutkintovaatimuksia huomattavasti tiukemmat. Merenkulun koulutus on muutettava vastaamaan lähemmin pätevyysvaatimuksia lisäämällä vaadittavaa kouluaikaista merikokemusta ja kehittämällä STCW-95:n mukaista alusharjoittelua.
Työn tavoite oli pohtia merikapteenikoulutuksen haasteita opiskelijan näkökulmasta ja esittää ajatuksia haasteisiin vastaamiseen. Työssä tutkittiin Suomessa aikaisemmin käytössä olleita opetusjärjestelmiä ja selvitettiin opetukseen vaikuttavaa lainsäädäntöä, joita vertailtiin merikapteeniopetukseen nykyjärjestelmässä. Merenkulkualan lehdissä viime vuosina ilmestyneistä kirjoituksista välittyy alalla vallitseva yleinen huoli nykykoulutuksen tilasta ja työvoiman saatavuudesta. Tutkijan omaa kokemusta koulutuksen haasteista opiskelijana ammattikorkeakoulussa vahvistivat Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa ilmestyneiden julkaisujen opiske-lijahaastattelut.
Koulutuksen suurimmaksi ongelmaksi ammattikorkeakoulussa on muodostunut merikokemuksen vähyys ja alusharjoittelu. Ammattikorkeakoulun tutkintonimike merikapteeni ei vastaa valmistuneen opiskelijan tulevaa työnkuvaa, koska pätevyysvaatimukset ovat tutkintovaatimuksia huomattavasti tiukemmat. Merenkulun koulutus on muutettava vastaamaan lähemmin pätevyysvaatimuksia lisäämällä vaadittavaa kouluaikaista merikokemusta ja kehittämällä STCW-95:n mukaista alusharjoittelua.