Yhden vanhemman perhe Kotkassa - tuettu vai unohdettu? : Kartoitus kotkalaisten yhden vanhemman perheiden koetusta hyvinvoinnista, saadusta tuesta ja tuen tarpeesta.
Tamminen, Marjo (2014)
Tamminen, Marjo
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201403223407
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201403223407
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa kotkalaisten yhden vanhemman perheiden koettua hyvinvointia, saatua tukea ja tuen tarvetta. Tutkittavat valikoituivat harkinnanvaraista satunnaisotantaa käyttäen, ja tutkimus suoritettiin postikyselynä. Kyselyn aihealueina olivat aineelliset elinolot ja taloudellinen toimeentulo, terveydentila, sosiaaliset suhteet, itsensä toteuttaminen sekä onnellisuuden kokemus.
Palautuneita kyselyitä oli 16, ja niiden sisältö on analysoitu teorialähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen. Johtopäätöksenä oli, että jokainen yhden vanhemman perhe on yksilöllinen ja niin on myös tuen tarve. Tutkittavien joukossa oli perheitä, joilla on riittävä lähitukiverkosto, taloudelliset resurssit ja henkiset voimavarat selvitäkseen yhteiskunnassa, joka on rakennettu kahden vanhemman perheiden tarpeista. Joukossa oli myös heitä, jotka taistelevat äärimmäisen uupumisen rajoilla. Ennaltaehkäisevä tuki koettiin riittämättömäksi.
Suurimmiksi haasteiksi koettiin taloudellinen niukkuus ja lastenhoito-ongelmat ja sen myötä oman ajan puute. Työn ja perheen yhteensovittaminen koettiin erityisen kuormittavana, ja se heijastui koko perheen hyvinvointiin. Väsymys oli monen vastaajan päällimmäisenä tunnetilana, tosin niin oli myös onnellisuus.
Palautuneita kyselyitä oli 16, ja niiden sisältö on analysoitu teorialähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen. Johtopäätöksenä oli, että jokainen yhden vanhemman perhe on yksilöllinen ja niin on myös tuen tarve. Tutkittavien joukossa oli perheitä, joilla on riittävä lähitukiverkosto, taloudelliset resurssit ja henkiset voimavarat selvitäkseen yhteiskunnassa, joka on rakennettu kahden vanhemman perheiden tarpeista. Joukossa oli myös heitä, jotka taistelevat äärimmäisen uupumisen rajoilla. Ennaltaehkäisevä tuki koettiin riittämättömäksi.
Suurimmiksi haasteiksi koettiin taloudellinen niukkuus ja lastenhoito-ongelmat ja sen myötä oman ajan puute. Työn ja perheen yhteensovittaminen koettiin erityisen kuormittavana, ja se heijastui koko perheen hyvinvointiin. Väsymys oli monen vastaajan päällimmäisenä tunnetilana, tosin niin oli myös onnellisuus.