Nuorten sovittelu Vantaalla : 15-17- vuotiaat nuoret pahoinpitelyrikosten sovittelussa
Virta, Sakari (2014)
Virta, Sakari
Laurea-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201403313681
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201403313681
Tiivistelmä
Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, jonka tavoitteena oli tutkia kokemuksia 15–17-vuotiaiden nuorten pahoinpitelyrikosten sovittelusta Vantaalla. Sovittelutoiminta on lakisääteistä palvelua, jossa riidan tai rikoksen osapuolet pyrkivät ratkaisuun konfliktissaan vapaaehtoissovittelijoiden ohjauksessa. Sovittelun taustalla on restoratiivinen oikeuskäsitys, jonka lähtökohtana on asianosaisten aktiivinen rooli oman konfliktinsa ratkaisussaan. Restoratiivisen oikeuden tavoitteena on korjata aiheutuneet vahingot ja mahdollistaa vastuunkanto dialogisen vuorovaikutuksen ja oppimisprosessin kautta. Opinnäytetyössä pyrittiin selvittämään miten nuorten pahoinpitelyrikosten sovittelu koetaan sosiaalisen vuorovaikutuksen ja kohtaamisen näkökulmasta ja sitä, minkälainen vaikutus sovittelulla koetaan olevan nuorten ajattelu- tai toimintatapojen muutoksessa. Tarkastelussa oli myös sovintojen ja sopimusten sisällöt ja niiden merkitykset sovittelun osapuolille sekä nuorten sovittelujen kehitystarpeet.
Opinnäytetyön aineisto koostuu kahdesta pahoinpitelyrikoksen sovittelutapauksesta, joissa molemmissa oli osallisena kaksi nuorta. Aineistoa kerättiin sovittelun asianosaisilta, heidän huoltajiltaan sekä tapausten sovittelijoilta teemahaastatteluin sekä kyselylomaketta hyväksi käyttäen. Sovittelu koettiin hyvänä ongelmanratkaisutapana, joka tarjoaa osapuolille mahdollisuuden vastuunottoon sekä uusien ajattelu- ja toimintatapojen löytämiseen. Aineiston perusteella osapuolten keskinäinen kohtaaminen ja sosiaalinen vuorovaikutus olivat avainasemassa sovitteluprosessin onnistumisessa. Kehitystarpeita ilmeni sovittelujen sisällöllisessä annissa ja sen vaikuttavuuden parantamisessa. Opinnäytetyön tulokset on sovellettavissa käytännön sovittelutyössä sekä sovittelutoiminnan kehittämisessä.
Opinnäytetyön aineisto koostuu kahdesta pahoinpitelyrikoksen sovittelutapauksesta, joissa molemmissa oli osallisena kaksi nuorta. Aineistoa kerättiin sovittelun asianosaisilta, heidän huoltajiltaan sekä tapausten sovittelijoilta teemahaastatteluin sekä kyselylomaketta hyväksi käyttäen. Sovittelu koettiin hyvänä ongelmanratkaisutapana, joka tarjoaa osapuolille mahdollisuuden vastuunottoon sekä uusien ajattelu- ja toimintatapojen löytämiseen. Aineiston perusteella osapuolten keskinäinen kohtaaminen ja sosiaalinen vuorovaikutus olivat avainasemassa sovitteluprosessin onnistumisessa. Kehitystarpeita ilmeni sovittelujen sisällöllisessä annissa ja sen vaikuttavuuden parantamisessa. Opinnäytetyön tulokset on sovellettavissa käytännön sovittelutyössä sekä sovittelutoiminnan kehittämisessä.