Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan nykytilanne Forssan seutukunnassa
Kotinoja, Anna-Kaisa (2014)
Kotinoja, Anna-Kaisa
Hämeen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404073965
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404073965
Tiivistelmä
Työni toimenksiantajana toimii Lintulan hevostila Jokioisilla, ja sen yrittäjä Sari Lintula. Lintulan hevostilalla on tarjottu sosiaalipedagogisia hevostoimintapalveluja vuodesta 2006 lähtien. Työn tarkoituksena oli selvittää, millainen sosiaalipedagogisen hevostoiminnan nykytilanne ja tulevaisuus on Forssan seutukunnan alueella. Tieto kerättiin haastatteluin sosiaalityön ja perhetyön näkökulmasta, ei niinkään paikallisten yrittäjien näkökulmasta. Painettua tietoa sosiaalipedagogisesta hevostoiminnasta ja sen vaikuttavuudesta on hyvin vähän, joten tämän työn tarkoitus on myös olla tiivis paketti tietoa ja pieni tutkimus vaikuttavuudesta, jota Lintula voi käyttää hyväkseen yrityksensä toiminnassa.
Työn tutkimusosiossa on kahdeksan haastattelua. Kaikilla haastateltavilla on erilainen asema, mutta jonkinlainen yhteys sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan. Haastateltavia ovat sosiaalipedagogisia hevostoimintapalveluita tarjoava yrittäjä, kaksi asiakasta jotka ovat käyttäneet sosiaalipedagogisia hevostoimintapalveluita, lasten ja nuorten erityisohjaaja, perhetyöntekijä, sosiaalityöntekijä, sosiaalijohtaja sekä perhekodin yhteydessä tarjottavista sosiaalipedagogisista hevostoimintapalveluista vastaava sosiaaliohjaaja.
Kirjallisessa osiossa käsitellään sosiaalipedagogiikkaa, lastensuojelua ja toimintaterapiaa. Myös Green Care ja eläinavusteinen terapia liittyvät olennaisesti sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan. Käytännön hevostoimintaa olen kuvannut kirjoittamalla vierailustani Lintulan hevostilalla ja olemalla siellä asiakaskäynnillä mukana.
Päätuloksena voidaan sanoa, että nykytilanne on heikohko, mutta kuitenkin kohtalaisen helposti korjattavissa. Suurimpana ongelmana on tiedon puute. Tulevaisuuden näkymät ovat kuitenkin valoisat, mikäli kaikki osapuolet osoittavat aktiivista osallistumista ja uskoa sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan.
Työn tutkimusosiossa on kahdeksan haastattelua. Kaikilla haastateltavilla on erilainen asema, mutta jonkinlainen yhteys sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan. Haastateltavia ovat sosiaalipedagogisia hevostoimintapalveluita tarjoava yrittäjä, kaksi asiakasta jotka ovat käyttäneet sosiaalipedagogisia hevostoimintapalveluita, lasten ja nuorten erityisohjaaja, perhetyöntekijä, sosiaalityöntekijä, sosiaalijohtaja sekä perhekodin yhteydessä tarjottavista sosiaalipedagogisista hevostoimintapalveluista vastaava sosiaaliohjaaja.
Kirjallisessa osiossa käsitellään sosiaalipedagogiikkaa, lastensuojelua ja toimintaterapiaa. Myös Green Care ja eläinavusteinen terapia liittyvät olennaisesti sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan. Käytännön hevostoimintaa olen kuvannut kirjoittamalla vierailustani Lintulan hevostilalla ja olemalla siellä asiakaskäynnillä mukana.
Päätuloksena voidaan sanoa, että nykytilanne on heikohko, mutta kuitenkin kohtalaisen helposti korjattavissa. Suurimpana ongelmana on tiedon puute. Tulevaisuuden näkymät ovat kuitenkin valoisat, mikäli kaikki osapuolet osoittavat aktiivista osallistumista ja uskoa sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan.