Kohti onnistunutta rippikoulukokemusta
Malmi, Kati (2014)
Malmi, Kati
Tampereen ammattikorkeakoulu
2014
Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404224612
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404224612
Tiivistelmä
Rippikoulu on keskeinen osa evankelisluterilaisen kirkon kasteopetusta. Tämän kehittämishankkeen tavoitteena oli kehittää rippikoulun opetusta asiakaslähtöisesti, jotta tavoitteet toteutuisivat mahdollisimman hyvin ja osallistujat saisivat myönteisen kokemuksen kirkosta. Onnistuneet rippikoulukokemukset taas rohkaisevat seuraavien ikäluokkien nuoria suorittamaan rippikoulua. Tarkoituksena oli selvittää nuorten omia käsityksiä hyvästä rippikouluopetuksesta ja pohtia rippikoulunopettajien mahdollisuutta tarttua näihin haasteisiin.
Kehittämishankkeen aineistona käytettiin rippikoulun käyneiden nuorten kirjoittamia eläytymismenetelmätarinoita onnistuneesta ja epäonnistuneesta rippikoulun oppitunnista sekä ryhmätyönä paperilapuille tuotettuja ajatuksia hyvän opettajan ominaisuuksista. Analyysi tehtiin aineistolähtöisesti teemoitellen. Tutkimus ei pyri tilastolliseen yleistämiseen, vaan kuvaa mahdollisia rippikouluopetukseen vaikuttavia seikkoja.
Onnistuneen oppitunnin kuvauksista nousi kuusi teemaa, joiden sisältö tiivistyi seuraavasti: Opettajan puhe sisältää elävää kerrontaa. Opetus on vuorovaikutteista ja oppilaat itse pääsevät puhumaan ja tekemään. Opettaja kohtaa nuoret myönteisesti huomioiden. Järjestyksen pito on rentoa ja nuorta kunnioittavaa. Opetusmenetelmiä varioidaan nuorille tutuilla tavoilla. Opettaja on motivoitunut ja toimii esimerkillisesti.
Nuorten käsitykset onnistuneesta rippikouluopetuksesta olivat hyvin yhdenmukaisia rippikoulusuunnitelman kanssa ja perusteltavissa vallalla olevilla oppimisen teorioilla.
Kehittämishankkeen tulokset nostivat rippikoulun opettajan toiminnassa keskeisiksi seuraavia seikkoja: Hänen on tärkeä tuntea oma käyttöteoriansa ja olla valmis reflektoimaan omaa toimintatapaansa suhteessa rippikoululaisten odotuksiin, tavoitteisiin ja heidän antamaansa palautteeseen. Opettajan pitää fokusoida opetus keskeisimpiin sisältöihin ja tuoda se arkielämän kontekstiin. Opettajan tulee hallita erilaisia opetusmenetelmiä, toimia oppimisen mahdollistajana ja suhtautua nuoriin arvostavasti.
Kehittämishankkeen aineistona käytettiin rippikoulun käyneiden nuorten kirjoittamia eläytymismenetelmätarinoita onnistuneesta ja epäonnistuneesta rippikoulun oppitunnista sekä ryhmätyönä paperilapuille tuotettuja ajatuksia hyvän opettajan ominaisuuksista. Analyysi tehtiin aineistolähtöisesti teemoitellen. Tutkimus ei pyri tilastolliseen yleistämiseen, vaan kuvaa mahdollisia rippikouluopetukseen vaikuttavia seikkoja.
Onnistuneen oppitunnin kuvauksista nousi kuusi teemaa, joiden sisältö tiivistyi seuraavasti: Opettajan puhe sisältää elävää kerrontaa. Opetus on vuorovaikutteista ja oppilaat itse pääsevät puhumaan ja tekemään. Opettaja kohtaa nuoret myönteisesti huomioiden. Järjestyksen pito on rentoa ja nuorta kunnioittavaa. Opetusmenetelmiä varioidaan nuorille tutuilla tavoilla. Opettaja on motivoitunut ja toimii esimerkillisesti.
Nuorten käsitykset onnistuneesta rippikouluopetuksesta olivat hyvin yhdenmukaisia rippikoulusuunnitelman kanssa ja perusteltavissa vallalla olevilla oppimisen teorioilla.
Kehittämishankkeen tulokset nostivat rippikoulun opettajan toiminnassa keskeisiksi seuraavia seikkoja: Hänen on tärkeä tuntea oma käyttöteoriansa ja olla valmis reflektoimaan omaa toimintatapaansa suhteessa rippikoululaisten odotuksiin, tavoitteisiin ja heidän antamaansa palautteeseen. Opettajan pitää fokusoida opetus keskeisimpiin sisältöihin ja tuoda se arkielämän kontekstiin. Opettajan tulee hallita erilaisia opetusmenetelmiä, toimia oppimisen mahdollistajana ja suhtautua nuoriin arvostavasti.