Ensihoitajien kokemuksia ammatillisen osaamisen riittävyydestä itsetuhoisen potilaan kohtaamisessa
Sanamäki, Minna (2014)
Sanamäki, Minna
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404254943
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404254943
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata hanketyönä Kymenlaakson pelastuslaitoksen ensi-hoitajien (AMK) kokemuksia ammatillisen osaamisen riittävyydestä ja työn haasteista kohdatessa itsetuhoinen potilas sairaankuljetuksessa. Työn tarkoituksena oli selvittää myös, ovatko ensihoitajat kokeneet tarvetta jälkipuintiin itsetuhoisten potilaiden kohtaamisen jälkeen sekä tietävätkö he, miten jälkipuinti on omalla työpaikalla järjestetty. Lisäksi halusin selvittää, kokevatko ensihoitajat saa-neensa riittävät valmiudet itsetuhoisten potilaiden hoitamiseen ensihoitaja AMK -koulutuksessa.
Opinnäytetyössä käytettiin kartoittavaa kyselyä tutkimuksen alkuvaiheessa kartoittamaan ja kerää-mään haastatteluihin valittavat henkilöt. Tutkimustehtävien selvittämiseen käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla viiden teeman mukaisesti. Tutkimusaineisto analysointiin sisällönanalyysillä käyttäen deduktiivista lähestymistapaa.
Tutkimuksen mukaan ensihoitajat kokivat ammatillisen osaamisen riittäväksi itsetuhoisia potilaita kohdattaessa. Ensihoidossa ei ole aikaa, eikä välttämättä syytäkään puuttua potilaan psyykkisiin ongelmiin. Suurimmaksi haasteeksi koettiin päihtyneet ja huomionhakuiset potilaat, joiden itsetu-hoisuus jatkuu lukuisista terveydenhuollon kontakteista huolimatta. Varsinaista tarvetta jälkipuintiin eivät ensihoitajat ole kokeneet. Asioista keskustellaan työparin kanssa keikkojen jälkeen. Kaikille tutkimukseen osallistuneille oli selvää, miten jälkipuinti on omalla työpaikalla järjestetty. Tutki-muksen mukaan ensihoitaja AMK -koulutuksessa on niukasti teoriaopintoja itsetuhoisen potilaan kohtaamiseen liittyen, mutta psykiatrisen hoitotyön työharjoittelujaksoa pidettiin hyvin tärkeänä. Jatkotutkimusehdotuksena voisi olla esimerkiksi koulutuksen järjestäminen, jossa käsiteltäisiin tässä työssä ilmenneiden itsetuhoisen potilaan kohtaamiseen liittyvien haasteiden aiheita.
Opinnäytetyössä käytettiin kartoittavaa kyselyä tutkimuksen alkuvaiheessa kartoittamaan ja kerää-mään haastatteluihin valittavat henkilöt. Tutkimustehtävien selvittämiseen käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla viiden teeman mukaisesti. Tutkimusaineisto analysointiin sisällönanalyysillä käyttäen deduktiivista lähestymistapaa.
Tutkimuksen mukaan ensihoitajat kokivat ammatillisen osaamisen riittäväksi itsetuhoisia potilaita kohdattaessa. Ensihoidossa ei ole aikaa, eikä välttämättä syytäkään puuttua potilaan psyykkisiin ongelmiin. Suurimmaksi haasteeksi koettiin päihtyneet ja huomionhakuiset potilaat, joiden itsetu-hoisuus jatkuu lukuisista terveydenhuollon kontakteista huolimatta. Varsinaista tarvetta jälkipuintiin eivät ensihoitajat ole kokeneet. Asioista keskustellaan työparin kanssa keikkojen jälkeen. Kaikille tutkimukseen osallistuneille oli selvää, miten jälkipuinti on omalla työpaikalla järjestetty. Tutki-muksen mukaan ensihoitaja AMK -koulutuksessa on niukasti teoriaopintoja itsetuhoisen potilaan kohtaamiseen liittyen, mutta psykiatrisen hoitotyön työharjoittelujaksoa pidettiin hyvin tärkeänä. Jatkotutkimusehdotuksena voisi olla esimerkiksi koulutuksen järjestäminen, jossa käsiteltäisiin tässä työssä ilmenneiden itsetuhoisen potilaan kohtaamiseen liittyvien haasteiden aiheita.