Kehitysvammaisten lasten vanhempien voimavarat Satakunnassa
Viitanen, Sini (2009)
Viitanen, Sini
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201002081982
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201002081982
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa peruskouluikäisten kehitysvammaisten lasten vanhempien sisäisiä ja ulkoisia voimavaroja sekä voimavaroja kuormittavia tekijöitä Satakunnassa. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa sellaista tietoa, jota voidaan hyödyntää työskenneltäessä kehitysvammaisten lasten vanhempien kanssa heidän voimavarojensa tukemiseen. Tutkimuksen kohdejoukko muodostui peruskouluikäisten kehitysvammaisten lasten vanhemmista, jotka tavoitettiin erityiskoulujen kautta Porissa, Raumalla, Ulvilassa ja Eurassa. Tutkimus oli luonteeltaan kvantitatiivinen ja aineisto kerättiin strukturoiduilla kyselylomakkeilla keväällä 2009. Saatu aineisto käsiteltiin tilastollisesti. Kyselylomakkeita toimitettiin 180:lle vastaajalle ja niihin vastasi 95 henkilöä, jolloin vastausprosentiksi saatiin 53. Tutkimustulosten mukaan tärkeä voimavara kehitysvammaisten lasten vanhemmille ovat tiedot ja taidot hoitaa kehitysvammaista lasta. Enemmistö vastaajista koki tietänsä kehitysvammaisuudesta paljon. Tärkeimmäksi sisäiseksi voimavaraksi koettiin puolisolta ja muulta perheeltä saatu apu lapsen hoidossa. Puoliso ja muu perhe toimivat vastaajille myös tärkeänä henkisenä tukena. Ulkoisista voimavaroista tärkeiksi koettiin kehitysvammaisen lapsen apuvälineet. Palveluista ja taloudellisista tuista yleisimpiä voimavaroja olivat kehitysvammaisen lapsen hoitotuki, omaishoidon tuki, lapsen mahdollisuus tilapäishoitoon ja kuljetuspalvelu. Voimavaroja eniten kuormittavat tekijät olivat vapaa-ajan vähyys ja palveluiden ja tukien vaikea saatavuus. Tämän tutkimuksen perusteella kehitysvammaisten lasten vanhempien voimavaroja voitaisiin tukea antamalla lisää tietoa ja ohjausta liittyen kehitysvammaisuuteen, kuntoutukseen, palveluihin ja taloudellisiin tukiin, sekä niiden hakemiseen. Kunnissa tulee panostaa siihen, että palvelut ja tuet ovat helposti kaikkien niitä tarvitsevien saatavilla. Vanhempien vähäistä vapaa-aikaa voitaisiin lisätä, jos heille taattaisiin nykyistä paremmat mahdollisuudet lapsen tilapäishoitoon. Konkreettinen apu keventämään perheen arkea ja lisäämään vapaa-aikaa voisi olla esimerkiksi kotipalvelu, jota vain viisi prosenttia kyselyyn vastanneista sai. Jatkossa kehitysvammaisten lasten vanhempien voimavaroja olisi tärkeää tutkia laajemmin niin, että tulokset olisivat paremmin yleistettävissä. Mielenkiintoista olisi tutkia kehitysvammaperheiden arkielämää syvällisemmin ottaen huomioon myös kehitysvammaisen lapsen sisaruksineen.